camonhei1 - 21.5.2008 06:46 (ID 132511) 3/17

Meillä tehtiin näin.

Tavattiin miehen kanssa keväällä 05. Mies oli siis suomessa mut viisumit umpeutunu. Omilla papereillaan ei olis voinu mennä mun kans naimisiin. Mies käytti kaverin papereita kun mentiin kuukauden kuluttua naimisiin. Haettiin miehelle oleskelulupaa sellasella tarinalla et mies olis Espanjassa ilman viisumia tietenkin, mies muutti samantien mun luo.
Tulin raskaaks, syksyllä ja siinä samalla ulkomaalaispoliisi huomas et niillä papereilla joilla me oltiiin menty naimisiin oli yks toinenkin mies menny naimisiin pari kuukautta myöhemmin. Eli viisumihaksemus piti peruuttaa.
Poika synty kesällä 06 ja kun poika oli 3 kk ulkomaalaispoliisi sai miehen kiinni kun oli kaverin kyydissä, auto täynnä afrikkalaisia niin tietenkin kaikkien paperit tarkistetaan. No säilöönhän mies otettiin samantien ja 6 vikkoa kesti kun otettiin DNA-testit ja selvitettiin asioita. Kun mies pääsi vapaaks haettiin hänelle ulkomaalaispassi mikä saatiin puolen vuoden viiveella ja oman maan passia odotellaan vieläkin. Nyt on tilapäinen oleskelulupa ja työlupa ja isyyden kumoamis oikeudenkäyntiä odotellaan että saadaan toi meidän ens viikolla 2v. täyttävä poika rekisteröityä oikealle isälle, ei olla siis vieläkään rekisterötiy häntä ollenkaan koska ei haluta tätä väärän avioliiton kautta isäks merkityn nimeä papereihin.

Parin päivän päästä ollan oltu yhdessä kolme vuotta ja kun saadaan poika rekisteröityä isän sukunimelle niin mennään oikeasti naimisiin. Nyt saatte vapaasti kommentoida että ollaan tehty väärin. Ja väärin ollaan tehty mut tällä tavalla ollaan saatu asua koko ajan yhdessä. Jos miestä olis karkotettu kotimaahan ei hänellä olis ollu mitään mahdollisuuksia päästä tänne takaisin muuta kun samaa reittiä mitä on jo kerran tullu...

Mun käsityksen mukaan miehellä ei ole mitään mahdollisuuksia avioliitonkaan kautta päästä Suomeen, mut tarkista asia UVI:lta, mikä Maahanmuutovirasto se nykyään on.

Meillä oli täällä Helsingissä aivan ihana ulkomaalaisasioihin erikoistunu lakimies jos tarviit nimiä.

Onhan se ihqua, kun voi päättää ihan itse mitä sääntöjä (ja lakeja) voi noudattaa ja mitä jättää noudattamatta. Ihan ulkomaalaisasioihin erikoistuneen lakimiehen ohjaamana...

Kiitokset Jokerille likistä

Päätin hiukan tutkia, miten tällainen on mahdollista. Lainahakemuksen voi täyttää Citibankin nettisivuilla. Hakemuslomakkeessa kysytään henkilö- ja työsuhdetietoja, asumisolosuhteita ja yleisesti ottaen kaikkia luottokelpoisuuteen liittyviä tietoja. Hakemuksen täyttämisen jälkeen Citibank suorittaa välittömästi luottotietojen kontrollin, jonka jälkeen näyttöön ilmestyy pdf-muotoinen velkakirja. Lainanhakija voi halutessaan tulostaa velkakirjan ja lähettää sen allekirjoitettuna pankille, joka maksaa lainasumman ilmoitetulle tilille velkakirjan saatuaan. Tämä kestää yleensä pari päivää.

Lainanhakijan autentisoimista ei tapahdu missään vaiheessa! Jos tiedät sopivan henkilötunnuksen ja osaat liittää siihen uskottavat työsuhde- ja muut tiedot, ei pankki kontrolloi henkilöllisyyttäsi prosessin missään vaiheessa. Tämä on suorastaan uskomatonta leväperäisyyttä, varsinkin kun henkilötunnustietoja Ruotsissa yleensä levitellään vasemmalta oikealle. Hetua kysytään niin monessa paikassa, että vieraan tunnuksen haltuunsaaminen ei ole vaikeaa.

Tällaisilla olemattomilla turvatoimilla ei liene syytä ihmetellä, jos nuorukaiset koettavat onneaan. Tietysti siitä aikaa myöten jää kiinni, jos hakee paljon lainoja ja maksattaa ne samoille tileille, mutta tämä kyllä tuntuu hiukan siltä, että pankki suorastaan yllyttää pettämään. Hiukan taitavammin toimimalla nämä vesselit olisivat ehkä onnistuneet huijaamaan huomattavasti suurempiakin summia.

Hulluja nuo roomalaiset ruotsalaiset!

Kynäni käyttäytyy oudosti. Ei rullaa kevyesti paperin päällä niinkuin ennen. Kuulakärjen esiin työntävä mekanismi nikottelee myös. Mustetta pursuu välillä sormiin tai paperiin ja sieltä kirjoittavan käden kämmeneen tai paperiin. Sotkee.

Ballograf on Ruotsalainen! Saakeli.

Vanhempi herrasmies viereisellä rivillä istuu ryhdikkäästi selkä suorana ja kädet polvilla niinkuin armeijassa on opetettu. Sillä on musta tai tummansininen sprigi päällä ja nenäliina rintataskussa. Taskussa lukee isoilla kultaisilla kirjaimilla "Kovanen". Ehkä mies on virkapukuinen vuokra-auton kuljettaja matkalla kotiin.

Junat ovat juhannuksen jälkeen paljon tavallista täydempiä. Hyvä näin. Iso nainen, shaali olkapäillään, tuli juttelemaan meille kaikille vaikka puhuu puhelimessa jollekin toiselle.

Salakuuntelu on rikos johon tuo leidi nyt meidät pakottaa.

En tahtoisi osallistua tähän mutta on pakko.

Shaalinainen vielä kiroilee kuin turkkilainen.

Jos minä kirjoittaisin shaalinaisen keskustelun muistiin, syyllistyn ilmeisesti rikokseen?

En minä sitäkään tahtoisi.

Kello 19.44. Juna pian Riihimäellä.

Ulkona sataa vettä.

----------------------

23.6.08 ICHKI-RMK Klo 19.20

PÄIVITYS: Salanauhoituksesta epäillään kunnan työntekijää. Uutisissa lisää asiasta.

Minä olen luonnollisesti nimimerkillä tai anonyymisti kirjoittamisen kieltämistä vastaan. Jyrkästi.

Asiaan: olen tässä kesän mittaan muutamankin kerran löytänyt itseni miettimästä, että mikäli kirjastot alistuvat fasistien vaatimuksiin kirjastojen hallinnoimien keskustelujen (asiakkaille suunnatut foorumit ja blogit, alan oma Kirjastot.fi, intranetit) kirjoittajien identiteetin paljastamiseksi, hävitetäänkö myös kaikki salanimillä kirjoitettu kirjallisuus kirjaston kokoelmasta? Sellaistahan nimittäin löytyy metrikaupalla. Salanimistä löytyy varmasti kaikenlaisia hienoja tietokantoja ja listoja, mutta lähtökohtana kirjastojen kokoelmien siivoamiseen voisi käyttää vaikkapa Wikipedian luetteloa salanimistä . Kylläpä tulisi mukavasti lisää tilaa aina kovin ahtaisiin hyllyhin kun pistettäisi roviolle Lewis Carrollit, Eino Leinot, Ilkka Remekset, George Orwellit (!), Mark Twainit sun muut ja hommataan tilalle vastuuntuntoisia ja vakavastiotettavia tekijöitä, jotka uskaltavat esiintyä rehellisesti omalla nimellään eikä vain heitellä lokaa salanimen suojista.

Tulkintani mukaan salanimillä julkaistujen kirjojen hävittämättä jättäminen olisi käytännössä viesti, että kirjasto ei näe kirjallisuutta osana yhteiskunnallista diskurssia. Aika rohkeaa nimenomaan kirjastoilta, eikö vain?

Tämän kirjoituksen lopullisena inspiraationa toimi Tuija Aallon Tuhat sanaa -blogin kirjoitus Paikallispoliitikko bloggasi sivupersoonalla Pohjanmaalla sekä sitä seuraava Sediksen kommentti. Kemppisen Oikeus nimeen on mielenkiintoinen myös.

En tässä edes aloita kirjoittamaan siitä, onko etu- ja sukunimemme mitenkään hyvä identiteettimme tunniste.

Äidit eivät aina tuoksu pullalta.

"Unholahden sukutilan rantakaislikosta löytyy kaikkien kyläläisten tunteman naisen ruumis. Tapausta pidetään itsemurhana, mutta kirjastonhoitaja Immi aavistaa, että johtopäätös on liian hätäinen, ja alkaa selvittää asiaa. Myös Immin iäkkään mutta teräväpäisen isän entiset rikostoimittajan vaistot heräävät, ja isän ja tyttären väliset sunnuntaitapaamiset kunnan palvelutalolla saavat aivan uudenlaista väriä.
Viaton, kotikutoinen rikostutkinta kääntyy kuitenkin kuolemanvakavaksi, ja Immi tajuaa sekaantuneensa arkaakin arempaan asiaan — perhetragediaan, joka ei hänelle kuulu. Paitsi että hänen henkensä on uhattuna, tapahtuma repii auki kaikki menneisyyden haavat, ja Immi saa tietää äidistään asioita, joiden hän on uskotellut olevan vain painajaismaista muistojen vääristymää.
Ja kun Immi seisoo silmätysten murhaajan kanssa, pelkoon sekoittuu hämmentävä tunne... hän tunnistaa heissä jotakin yhteistä."

"Essi Aron tarkka ja tiivistunnelmainen rikosromaani pysähdyttää syvälle kaivautuvalla ja kielellisesti taidokkaalla kuvauksellaan perheväkivallasta, vihan kierteestä ja pienen kyläyhteisön armottomasta kyräilystä."

Yhdeksäntoista minuuttia voi muuttaa monta elämää. Iäksi.

"Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset tai viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalle yhdeksässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin 16-vuotias Peter Houghton päättää tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole entisellään.

Kaupunkilaisten elämä ja monimutkaiset ihmissuhteet paljastuvat vähän kerrallaan Peterin oikeudenkäynnin aikana. Kuka on syyllinenl Kuka syytön? Miksi kukaan ei nähnyt lapsen hätää ajoissa?"

"Kun Kai Rautio tapaa ensirakkautensa Pauliinan, vuosien takaiset tunteet leimahtavat pintaan.
Uusi alku saa kuitenkin synkän lopun. Kai ei usko Pauliinan kuolemaa onnettomuudeksi. Ei ainakaan sitten, kun Pauliinan laukusta löytyy tarotkortteja, joihin raapustetut viestit viittaavat heidän kouluaikaiseen salaseuraansa. Kun Kai alkaa etsiä käsiinsä vanhoja ystäviään, nuoruuden roolileikit heräävät uudelleen eloon."

"Oikea Comus on ilmestyvä vääräuskoisille, lukee viesteissä, joita he kaikki ovat saaneet Puusepäksi itseään kutsuvalta lähettäjältä. Salaseura oli heille aikoinaan vain jännittävä roolipeli. Nyt, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, entiset ystävät ovat päätyneet kuka minnekin.
Kai tuottaa mainoselokuvia, Pauliina oli kouluttautunut energiahoitajaksi. Niklas johtaa geenitutkimusryhmää, Jyrki on tietoturvainsinööri, Kikka työskentelee toimittajana. Pete on yllättäen päätynyt papiksi ja Mari pitää kirjakauppaa nuhruisessa lähiössä.
He ovat tavoitelleet kuka rahaa, kuka valtaa, mainetta ja hyvyyttä. Mutta kuka heistä lopulta on löytänyt onnen, ja millainen hinta siitä on pitänyt maksaa?"

Olin positiivisesti yllättynyt tästä kirjasta. Suosittelen.

Kun norjalaiset tytöt kulkevat julkisesti puolialasti, se on lähes sama asia kuin he sanoisivat ”Tule ja nussi minua”, toteavat kolme afrikkalaismiestä kuin yhdestä suusta.

Lakimiehenä toimiva Abid Raja työskentelee toimittajana P4-radiokanavalle yhden viikon ajan, ja on päättänyt vierailla haastattelun toivossa kahvilassa Grønlandissa. Kahvilassa hän törmää kolmeen nuoreen afrikkalaismieheen, jotka ovat kotoisin Somaliasta ja Senegalista. Iältään he ovat 26, 30 ja 35.

Miehet ovat valmiita keskustelemaan toimittajan kanssa pääkaupungissa Oslossa vellovasta raiskausaallosta, mutta eivät halua nimiään julkisuuteen.

Haastattelu alkaa toimittajan kysellessä vapaamuotoisesti miesten mielipiteitä norjalaisista ja Norjasta.

- Rehellisesti sanoen? Norjalaiset ovat kamalia.

Toimittaja: Mitä tarkoitat?

- Kaikkea, etenkin ruokaa, se on yksinkertaisesti kamalaa.

Toimittaja: Mitä mieltä olette norjalaisista naisista?

- He ovat kokonaan eri juttu, sanoo yksi miehistä kahden muun nauraessa.

Samana päivänä julkaistun uutisen mukaan edellisenä lauantaina ainakin 10 eri naista joutui ahdistelun ja uhkailun kohteeksi pääosin Somaliasta kotoisin olevien nuorten miesten taholta yksin Oslon Sofienberg-puistossa.

Virallisen raportin mukaan Oslon raiskaustilastot olivat ennätyssynkät jo edellisenä vuonna. Raiskauksia kirjattiin tuolloin 161 ja raiskausyrityksiä 35. Yli seitsemässäkymmenessä prosentissa tapauksista tekijä oli etniseltä taustaltaan muu kuin norjalainen.

- Mutta kuuntele, norjalaiset tytöt valittavat että ulkomaalaiset miehet tekevät sitä ja tätä, mutta syy miksi Oslossa tapahtuu niin paljon raiskauksia on yksinkertaisesti se, että norjalaistytöt kulkevat lähes alasti julkisilla paikoilla. Se on melkein sama asia kuin he sanoisivat ”Tule tänne ja nai minua”, ymmärrätkö?

Toimittaja: Eli olet sitä mieltä, että norjalaiset tytöt pyytävät tulla raiskatuiksi?

- Eivät pyydä suoraan, mutta kun kuljet ulkona lähes alasti ja juot itsesi humalaan jossain puistossa tai juhlissa ystäväsi luona, ja valitat sitten jos sinut raiskataan…? Se on heidän omaa syytään, sanoo 26-vuotias somalimies.

Toimittaja: Mutta vaikka he pukeutuvatkin paljastaviin vaatteisiin ja juovat itsensä humalaan, ette kai silti luule että he haluavat tulla raiskatuksi?

- Ei, mutta monet ulkomaalaiset eivät ole tottuneet tällaiseen käytökseen. He eivät ole tottuneet siihen, että naiset pukeutuvat kuten he haluavat, joten ehkä kyse on vain väärinkäsityksestä, tiedäthän?

Kun miehiltä kysytään afrikkalaistaustaisesta poikaporukasta joka edellisenä viikonloppuna hyökkäsi useiden tyttöjen kimppuun, kaatoi nämä maahan ja repi näiltä vaatteet pois, selittävät miehet poikien käytöksen näiden nuorella iällä.

- Eivätkö nämä pojat olleetkin hyvin nuoria? Noin 13-14 –vuotiaita? He olivat varmaan vain uteliaita miltä naiset näyttävät. He olivat niin nuoria, etteivät he tajunneet mitä tekivät, uskoo 35-vuotias somalimies.

30-vuotias senegalilaismies sanoo, että afrikkalaismiehet kunnioittavat naisia, mutta hyökkäävät näiden kimppuun usein ollessaan humalassa.

- Me senegalilaiset emme halua puhua norjalaisten miesten kanssa, mutta me pidämme norjalaisista naisista. Tämä johtuu siitä, että afrikkalaisessa kulttuurissa kunnioitetaan naisia, mutta ei niinkään miehiä.

Toimittaja: Miksi sitten nuoret afrikkalaismiehet käyvät usein norjalaisten naisten päälle?

- Sitä sattuu joskus. Kun juomme liikaa saatamme joskus käydä heihin käsiksi, mutta näin ei tapahdu jos emme juo, me kunnioitamme heitä, toteaa senegalilaismies huonolla englannilla.
Eniten äänessä on 26-vuotias somalimies. Hän uskoo, että useat ihmiset somaliyhteisössä ovat heidän kanssaan samaa mieltä.

Toimittaja: Eikö sinua pelota, että ihmiset säikähtävät näitä ajatuksia jos julkaisemme tämän haastattelun?

- Julkaiskaa tämä koska se on totuus. Näin asia vain on, tämä on kaikki totta, en valehtele. En ole koskaan seurustellut norjalaisen naisen kanssa mutta olen ollut useiden kanssa. He ovat yleensä erittäin mukavia ja hyviä sängyssä.

Lähde: http://www.p4.no/story.aspx?id=272134

Sairasta!

"Nobel-kirjailija Axel Ragnerfeldt on saanut kaiken mitä on ikinä toivonut. Työläisperheestä hän on ponnistanut kansakunnan kaapin päälle. Hänen maineensa on niin mahtava, ettei yksikään hänen lähipiirissään voi välttyä sen vaikutukselta.
Axelin varjossa elävät viskiä naukkaileva Alice-vaimo sekä isän maineella ratsastava poika Jan-Erik petetyn vaimonsa Louisen kanssa. Yhteisvoimin he vaalivat esikuvallisen kirjailijan julkisivua - mutta sitten eräs yksinäinen vanhus kuolee, ja tapahtumavyöry käynnistyy. Vanhuksen jäämistosta löytyy nimittäin Ragnerfeldteja koskevia tietoja, jotka vihjaavat synkistä salaisuuksista, petoksesta, valheista ja kuolemasta."

"Psykologisessa jännärissaän Karin Alvtegen kertoo julman tarinan siitä hinnasta, jonka ihminen on valmis maksamaan kuolemattomuudesta."

Auton täytti tuttu tuoksu - raskas ja pistävä. Hän muisti sen jostakin. Hän oli haistanut sen ennenkin, mutta hänen aivonsa eivät pystyneet kertomaan, missä tai milloin.
Ovi aukeni. Mies työntyi ulos autosta ja seisoi hetken katselemassa häntä. Tämä ei näyttänyt surulliselta eikä järkyttyneeltä. Vain alistuneelta. Hän oli nähnyt katseen ennenkin. Hän tunsi miehen - tunsi kylmät silmät naamion takana ja märät huulet. Hän oli tuntenut ne koko ikänsä.
Mikä täällä haisi? Hänen olisi pitänyt muistaa tämä haju.
Mies kuiskasi muutaman sanan. Jokin välähti hänen kädessään: hopeinen tupakansytytin.
Nyt hän viimein ymmärsi. Pakokauhu sai adrenaliinin virtaamaan hänen aivoihinsa, puhaltamaan sumun hetkeksi pois, iskemään suoraan hänen sydämeensä.
Tupakansytyttimen polttoainetta. Sitä kupissa oli ollut. Mies oli kaatanut sitä kaikkialle hänen keholleen. Hän oli läpimärkä, suorastaan valui nestettä.
"Ei!" Lena huusi kurkottaen häntä kohti sormet harallaan.
Sytytin putosi hänen syliinsä...

"Hiljaisena lokakuun yönä huumattu nainen poltettiin elävältä etsivä Lena Adamsin katsoessa voimattomana vierestä. Poliisipäällikkö ]effrey Tolliver ja patologi Sara Linton yrittävät selvittää uhrin henkilöllisyyttä ja jäljittää poliisin käsistä karannutta Lenaa, joka on jutun pääepäilty ja mitä ilmeisimmin itsekin hengenvaarassa.
Lena piiloutuu entiseen kotikaupunkiinsa Reeseen, jonka kulissien takaa alkaa paljastua mm. korruptiota,
äärioikeistolaista rotuvihaa ja huumekauppaa. Samaan aikaan kun Lena matkaa kohti menneisyytensä salaisuuksia, Sara on syytettynä oikeudenkäynnissä, joka suistaa hänen uransa ja itsetuntonsa vaakalaudalle..."

"Grant County -sarjan kuudes osa Häpäisty on tarina, jonka jälkeen jo tutuksi tullut Heartsdalen pikkukaupunki ei ole entisensä. Teos tarjoaa jännitystä ja odottamattomia juonenkäänteitä aina viimeisille sivuille asti."

"Kiinteistömoguli Ed Vincent laskeutuu pienkoneellaan La Guardian lentokentälle. Hän on onnensa kukkuloilla, sillä hän on juuri tavannut elämänsä naisen.
Samassa Ed huomaa tuijottavansa aseen piippuun. Maailma räjähtää tuhansiksi pirstaleiksi. Teho-osastolle kiidätetty Ed saa sanottua vain nimen Zelda ennen kuin vaipuu koomaan.
Zelda on Melba "Mel" Merrydew, kalifornialainen yksinhuoltajaäiti, joka omistaa muuttofirman. Oudon muuttokeikan päätteeksi Mel saa tietää, että palkkamurhaaja jahtaa miestä nimeltä Ed Vincent. Mel lähtee varoittamaan miestä tietämättä kuka hän on. Ed ei ota varoitusta todesta, mutta rempseä Mel hurmaa hänet hetkessä. Ed antaa Melille lempinimen Zelda, sillä onhan hän oikea Etelän kaunotar. Kun romanssi roihahtaa liekkiin, kumpikaan ei enää muista murhauhkausta.
Kuka oikein haluaa Edin hengiltä? Komisario Marco Camelia epäilee, että Mel on murhayrityksen takana. Lopulta hän vakuuttuu Melin viattomuudesta. Yhdessä he lähtevät jäljittämään murhaajaa. Kun tutkimukset paljastavat Edin synkän salaisuuden, Camelia uskoo, että Mel hylkää rakastettunsa. Mutta Edin elämäntarina saakin Melin rakastumaan mieheen yhä syvemmin. Samaan aikaan murhaaja suunnitteleejo uutta iskua."

Kaiken huippuna ratapenger sijaitsee varuskunta-alueen välittömässä läheisyydessä! Kuullostaisi muuten jopa Ruotsin olosuhteissa uskomattomalta, jos ei olisi ollut sitä sukellusvenejupakkaa purjevenejupakkaa aikanaan.

Uskallanko tästedes enää ostaa käytettyjä kenkiä? Nehän saattoivat toissapäivänä olla vaikkapa pankkirosvon tai sarjamurhaajan jalassa. Useimmin käyttämäni kengät eivät ole itselleni uutena ostettuja.

Janne toivottaa poliisin tervetulleeksi kenkiään skannaamaan, jotta voisi tulevaisuudessa sulkea itsensä epäiltyjen ulkopuolelle. Siinä tapauksessa vanhat kengät kannattaa kyllä hävittää polttamalla. Ties millaisen konnan jalkaan vielä Jannen henkilötiedoilla varustettuna muuten joutuisivat.

Rikostutkimuksessa kannattaa toki käyttää kaikki keinot, mutta hiukan epäilyttää, onko tällainen satsaus kovin tehokas. Varsinkin kun tämä nyt tuli uutisoiduksi ja ammattirikolliset tietävät, että kengät kannattaa hävittää rasvaisen keikan jälkeen.

Toshokan senso on kirjastoaiheinen animesarja, josta vinkkasin Ki.fissä. Toinen katsomisen arvoinen, ja ymmärrettävän kielinen homma on tämä Twilight Zonessa ollut The obsolete man.

Tämä kommentti on muuten eräänlaisen tulkinnan mukaan yllyttämistä rikokseen. Ylläolevien linkkien klikkaaminen johtaa nimittäin välittömästi tekijänoikeusrikokseen ja tämä kommentti on joidenkin mielestä avunantoa tai yllyttämistä moiseen.

Mielenkiintoista sekin, että kirjastolaitos nähdään ja esitetään usein jonkinlaisena vapaussoturina.