Keskittymällä myönteiseen ja pitämällä hyvät perusarvot sisäisenä kompassinamme voimme menestyä sekä henkisesti että materiaalisesti tässä meidän materiaalisessa yhteiskunnassamme – tai itse asiassa menestymme juuri hyvien arvojen avulla. Meidän ei tarvitse myydä sieluamme paholaiselle, ei riistää, ei kilpailla eikä vahingoittaa ketään.

Vapaus, harmonia, myötätunto, hyvä olo ja kiitollisuus ovat elämän keskeisiä perusasioita. Olemme kuulleet nämä käsitteet jo monesti ennenkin, mutta olemmeko sisäistäneet ne? Ei riitä, että tietää ne älyllisesti. Ne pitää osata laskea aivoista sydämen tasolle, jotta ne tulisivat osaksi jokapäiväistä käytöstämme. Elämäntaidolla tarkoitetaankin juuri näiden arvojen ja oppien sisäistämistä, jalkauttamista arkeen.

Raota mielesi verhoa ja havahdu näkemään vanhat hyvät arvot uudessa valossa, niiden koko loistossa. Oivalla, että kaikkinainen vauraus kumpuaa noista yllättävän yksinkertaisista perusarvoista. Onnellisuudessa ja mielenrauhassa on kyse hyvyydestä – hyvänä ihmisenä olemisesta.

Kokonaisvaltainen menestys tulee nauttimalla elämästä. Se on kykyä olla tasapainossa niin itsensä kuin ympäristönsä kanssa henkisellä, fyysisellä ja materiaalisella tasolla. Materiaalisen puolen liiallinen painottaminen aiheuttaa epätasapainoa. Juuri tuon epätasapainon takia meistä tuntuu aivan kuin elämästämme puuttuisi koko ajan jotain. Vain ollessamme tasapainossa koko elämämme kanssa voimme tuntea olevamme ehyt kokonaisuus.

Vaatii paljon taitoa ja uskallusta nähdä enemmän kuin mieli on valmis vastaanottamaan. Niin yllättävää kuin se onkin, pelkäämme kasvaa niiksi parhaiksi mahdollisiksi ihmisiksi, joita me voisimme olla. Emme tunne olevamme kaiken sen menestyksen arvoisia, joka on meille tähtiin kirjoitettu. Myös sinä voit elää rikasta elämää. Se on helpompaa kuin uskotkaan. Vaadi – lunasta – oma onnesi ja menestyksesi. Vain sinä voit sen tehdä!

*****

- Liiallisen yrittämisen kiro. Nuori munkki kysyi luostarin miekkailun opettajalta, kuinka kauan kestäisi oppia zen-miekkailu. Munkki vastasi: ”Seitsemän vuotta.” Pojan ihmettelyyn, miksi se kestää niin kauan, hän vastasi: ”Miekkailun tekniikan lisäksi soturin on kehitettävä myös henkisiä taitojaan. Se tapahtuu kukka-asettelun ja teeseremonian salojen opiskelulla, mikä vaatii paljon aikaa.” Poika totesi huolissaan hänen isänsä olevan erittäin sairas ja haluavansa näyttää isälleen ennen tämän kuolemaa, että hänestä tulee jotain merkittävää. ”Jos lupaan opiskella kaksi kertaa enemmän kuin muut ja harjoittelen yötä päivää, niin kuinka kauan siihen sitten menee?” Munkki mietti hetken ja vastasi: ”Siinä tapauksessa yksitoista vuotta.”

*****

- Päämäärät voivat toimia meitä vastaan. Melkein jokaisessa päätöksessämme on mukana tavoite: vaatimus tai halu tulla joksikin. Teemme asioita yllättävän harvoin pyyteettömästi pelkästä tekemisen ilosta, vaikka sen pitäisi olla ehdottomasti suurin syy siihen, miksi teemme yhtään mitään. Käymme lenkillä pysyäksemme kunnossa emmekä siksi, että pidämme lenkkeilystä. Työtä teemme vain toimeentulon takia emmekä siksi, että pidämme työnteosta. Opiskelemme, jotta pääsisimme korkeasti palkattuun virkaan, emmekä siksi, että pidämme opiskelusta tai opiskelemastamme alasta. Laajennamme yritystämme saadaksemme lisää valtaa ja rahaa emmekä siksi, että nautimme laajentumisen haasteesta. Emme ratkaise ongelmaa siksi, että sen selvittäminen on osa työtämme, vaan päästäksemme siitä eroon. Kehumme työntekijöitämme, jotta he tuottaisivat enemmän, emmekä siksi, että aidosti arvostamme heitä. Haluamme lastemme käyttäytyvän hyvin, mutta emme siksi, että hyvä käytös olisi heille hyväksi, vaan helpottaaksemme omaa elämäämme. Menemme mökille paetaksemme työelämän stressiä emmekä siksi, että pidämme mökkeilystä.

Mökkeilylle asettamamme vaatimus vähentää stressiä vie mökkeilystä ilon. Tällöin ilon tilalla on päämäärä eli stressin vähentäminen. Stressi ei kuitenkaan vähene pysyvästi väkisin tai määrätietoisesti yrittämällä, vaan löytämällä sen aiheuttaja. Emme voi myöskään nauttia päämäärän saavuttamisesta, jos emme nauti tekemisestä – matkasta päämäärään. Jos lenkille lähtiessämme päämäärämme on selviytyä siitä mahdollisimman nopeasti, menetämme varmuudella suuren osan lenkkeilynautinnosta. Emme voi nauttia juoksusta, jos samalla toivomme sen olevan jo ohi. Juokseminen vain sen tuoman hyvän olon tunteen vuoksi ei myöskään ole täysin pyyteetöntä. Pyyteettömyyttä voisi valaista lasten leikkimisellä. Onnellinen lapsi leikkii pelkästä leikkimisen ilosta eikä siksi, että leikkiminen antaisi hänelle jotain.

*****

- Lisää pesemisen perusoppia :-) Olen seuraillut naisystäväni peseytymistä, kuinka hän KONEMAISESTI ilman minkäänlaista ajattelua harjaa itsensä karkealla sienellä ja käyttää suuren määrän suihkugeelillä aamuin illoin. Etenkin aamulla tähän ei todellakaan ole tarvetta. Hän käyttää myös puhdistusainetta kasvojen pesuun aamuin illoin. Ymmärrän, että naisten täytyy poistaa meikki, joka ei lähde pelkällä vedellä, mutta aamuisin ei ole meikkiä. Samoin hiustenpesun jälkeen hän käyttää suihkugeeliä. Hän laittaa myös hammastahnaa koko harjan mitalta. Hänen suunsa vaahtoaa harjatessa kuin raivotautisella :-). Kysyin, että mistä moinen tapa. Hän vastasi, että hän oli oppinut tekemään niin TV-mainoksista. Tämä kuvaa oivasti kuinka konemaisesti me elämme. Me opimme jonkun tavan emmekä sen jälkeen kyseenalaista sitä, vaan elämme kuin robotit konsanaan.

Olemme kokonaisvaltaisa, joten jos elämme yhdellä elämän osa-alueella konemaisesti, niin teemme myös muilla alueilla. Jos elämme kuin koneet, emme elä nykyhetkessä. Me käymme koulua, harrastamme, teemme työtämme,  lomailemme, kasvatamme lapsemme ja kuolemme konemaisesti.

Yksilöllinen ajattelu ja asioiden jatkuva kyseenalaistaminen on yllättävän harvinaista. AJATTELU ON HARVINAISEMPAA KUIN LUULETKAAN. Useimmat meistä luulevat elävänsä omaa yksilöllistä elämäänsä, mutta näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Me elämme kuin koneet sen mukaan, mitä yhteiskunta, uskonnot ja media meille tuputtavat. Tämä näkyy hyvin esim. nuorten käyttäytymisessä. Kaikilla on päällään samanlaiset muotivaatteet. He kuuntelevat samanlaista musiikkia ja tekevät laumoissa samoja asioita. Tietenkin on olemassa eri ryhmiä kuten esim. hevirokkiporukat, hiphop tai nörtit, mutta jokaisessa ryhmässä käyttäydytään sen ryhmän ’ohjesääntöjen’ mukaan. Myös aikuisilla on samanlaisia viiteryhmiä, joihin kuulumme tai haluaisimme kuulua. Monet hukkaavat koko elämänsä yrittäessään päästä johonkin viiteryhmään. Esim. USA:ssa johonkin kalliiseen country clubiin (tennis / golfklubi) kuuluminen on monille tärkeämpää kuin elämä itse. Me tartumme ideologioihin, aatteisiin, uskontoihin ja jopa toisin ihmisiin koska uskomme / toivomme, että ne tekisivät meidät onnellisesti tai poistaisivat ahdistuksemme ja pahan olon.

Kaikki ryhmittymät, aatteet ja uskonnot rajoittavat. Sanotaan, että kuulut vanhoillislestadiolaisiin, jotka eivät esim. katso TV:tä. Eikö tämä rajoittaisi elämääsi aika paljon? Tai jos kuulut vaikka uusnatseihin, niin tämän ryhmittymän jäsenyys rajoittaa sinua pitämästä toisista roduista. Sitten on erilaisia kerhoja, joihin kuuluminen on olevinaan jonkinnäköinen meriitti. Suomessa esim. Vapaamuurarit ovat yksi tällainen kerho. Määrättyihin klubeihin kuuluminen tai jetsettipiireissä pyöriminen ovat myös olevinaan merkki menestyksestämme ja siitä, kuinka hienoa elämämme on.

Näemme yllättävän paljon vaivaa antaaksemme toisillemme kuvan ’eikö minun elämäni olekin hienoa, sinä varmaan haluaisit elää minun elämääni’. Ongelma vain on, että muut tekevät aivan samoin ja siten meidän kaikkien elämästä tulee vain kilpailua toistemme kanssa siitä, kuka saa oman elämänsä näyttämään parhaalta. (Huom. näyttämään pinnallisesti parhaalta.) Juuri kun sinä saat vihdoinkin ostettua luotolla käytetyn 200-sarjan Mersun, niin joku toinen, joka kuuluu sinun kanssasi samaan viiteryhmään, ostaa uuden 300-sarjan Mersun. Harmin paikka, kun ehdit olemaan kukkona tunkiolla vain päivän pari. No mutta ei hätää. Onhan noita köyhiä sukulaisia Suomi täynnä, joille voi näyttää olevansa jotain, joten tänä kesänä kierretään Mersulla kaikki sukulaiset läpi. Hankimme jopa ’ystäviä’ (kavereita) sen mukaan, miten ne tukevat meidän omakuvaamme = harhaa jossa elämme. Kaverimme saattaa olla  tosi törkeä henkilö, jonka kanssa emme normaalisti haluaisi olla missään tekemisissä, mutta koska hän on rikas tai kuuluisa, niin me annamme hänen hallita meitä. Juoksemme hänen perässään, kuin koira hihnassa.

Mikä on sinun viiteryhmäsi? Miten se auttaa sinua elämään omannäköistäsi elämää? Miten se auttaa sinua olemaan onnellinen? Miten se rajoittaa sinun elämääsi? Miten se tuhoaa elämäsi?

*****

- Opetuksiani ei voi käyttää systeeminä. Tätä konseptia on monien ihmisten vaikea todella ymmärtää. Esimerkkinä tästä: On tutkimuksia, joiden mukaan keski-ikäisen henkilön kädenpuristusvoima on hyvä osoitin ihmisen yleisestä kunnosta ja siitä voidaan aika suoraan vetää johtopäätöksiä, kuinka terveenä henkilö tulee vanhenemaan. Nyt joku saattaisi ajatella, että hommaamalla sormi- ja käsivoiman harjoituslaiteen ja vahvistamalla pelkkiä sormia tulee elämään terveenä. Mutta tämä on systeemi ja siten ei tietenkään toimi. Ja aivan samalla lailla, jos näitä opetuksia yrittää käyttää systeeminä, niiden teho tulee olemaan erittäin laimeaa. Et voi olla tässä hetkessä jotta… Et voi olla hyvä jotta… Et voi antaa anteeksi jotta… Et voi olla myötätuntoinen jotta… jne.

*****

Uhraamme muutaman euron takia päivän, joka on parasta aikaa, yritykselle, joka heittää meidän kylmästi ulos siirtäessään tuotannon jonnekin, missä se saa enemmän voittoa. Ja koska olet päivällä töissä, niin et tietenkään voi käydä kaupassa, joten kaikkien omien asioiden juokseminen pitää hoitaa omalla ajalla töiden jälkeen. Näihin juoksuihin kuluu paljon aikaa ja siihen vielä päälle työmatkat, niin 8 tunnin työpäivät venyvät aika pitkiksi. Eli todellisuudessa 8-tuntinen päivä viekin helposti 9-11 tuntia. Siihen vielä päälle kodin siivoaminen ja kaikki muu vastaava toiminta, joka sinun on tehtävä illalla, koska päivät menevät töissä. Käytännössä tämä alkaa näyttämään siltä, että ainoastaan nukkuminen on sinun omaa aikaasi. Tai itse asiassa monet meistä menevät aikaisin nukkumaan, jotta pystyvät heräämään seuraavana päivänä töihin.

Jopa monet harrastuksesi kuten kuntoilut, hieronnat, Tyky-koulutus ja kuntoutus, terapiat, lomat jne. ovat kalenterissasi vain sen takia, että ne ovat työkuntoa ylläpitäviä toimintoja. Jos sinun ei tarvitsi työskennellä, monet näistä jutuista eivät olisi listallasi. Kai sinun työpaikkasi tarjoaa Tyky-kuntoseteleitä?

Mitä TYKY on? Työkykyä ylläpitävällä toiminnalla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan terveyteen, työ- ja toimintakykyyn, hyvinvointiin ja tuottavuuteen.

Mitä tästä kaikesta hyödytään? Hyvä työkyky lisää työn tehokkuutta ja tuottavuutta ja vähentää sairauspoissaoloista ja muista tuotannon häiriöistä yritykselle aiheutuvia kuluja. Hyvä työkyky on työhyvinvoinnin perusta. (Tyky-teksti on Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston sivulta.)

Tietenkin on hyvä, että työntekijöistä pidetään huolta, mutta on hyvä huomata, että tämä on yleensä aika itsekästä työnantajan puolelta. Kaiken takana ei suinkaan ole sinun hyvinvointisi vaan tuottavuus ja yrityksen hyvinvointi, kuten jopa Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirastokin sanoo nettisivuillaan.

Eli mitä tästä opimme? Nykymaailma on ajan saatossa kehittynyt mielestäni täysin järjettömäksi systeemiksi, jossa suurin osa toiminnoistamme on luotu kannattamaan sitä. Todellisuudessa meillä on erittäin vähän todellista omaa aikaa ja vapautta toteuttaa itseämme. Olemme systeemin orjia. Ja mikä pahinta, suurin osa meistä myy aikansa todella halvalla. Ja kaiken kukkuraksi verot vievät oman osuuden ja joudumme yleensä itse maksamaan työmatkat ja työasumme. Siinä ei monellakaan jää mitään käteen. Ja joku vielä väittää, että tällainen elämä on hyvinvointielämää.

Mitä voimme tehdä? Hypätä oravanpyörästä pois. Tietenkään monilla ei ole siihen rahallisesti mahdollisuutta, mutta yllättävän monet voisivat pienellä suunnittelulla hypätä siitä pois muutaman vuoden päästä. Muutamia perusohjeita: Älä kuluta enemmän kuin tienaat. Säästä. Maksa velat pois. Tee suunnitelma, että esim. viisikymppisenä haluat päästä eläkkeelle tai osa-aikatyöhön. Tietenkin voimme nauttia elämästämme, kun pääsemme viralliselle eläkkeelle 65-vuotiaina, mutta se ei ole samaa kuin viisikymppisenä. Elämä on lyhyt! Karvas totuus on, että monet joutuvat sairaseläkkeelle tai ovat muuten liian raihnaisia nauttiakseen elämästään eläkkeellä niin kuin olivat haaveilleet.

Valta enemmistöllä ihmisistä suuri osa rahoista menee aivan turhaan roinaan. Koko perheelle ostetaan joka vuosi aina uusimmat kännykät ja muut 'lelut'. Autoa vaihdetaan liian tiuhaan. Ostetaan aivan liian kallis mökki tai vene vain sen takia, että niillä voi leuhkia. Jos säästämisestä tekee koko perheen yhteisen projektin, se saattaa yhdistää perhettä. Ja jos ei mitään muuta, niin lapset oppivat tunnollisen rahan käytön.

On yllättävää, kuinka paljon rahaa suorastaan valuu sormien välistä impulssiostoihin ja kaiken maailman turhaan krääsään. Pelkkä kahvi ja viineri päivässä tekevät 500 – 1000 euroa vuodessa. Jos perheessä esim. 3 henkilöä tuhlaa yhteensä 3000 per vuosi, niin siitä kertyy 30,000 kymmenessä vuodessa. Jos sama raha olisi sijoitettu johonkin, niin 10 vuodessa siitä voisi hyvinkin kasvaa 10 tonnia lisää. Eläkkeellä oleva pariskunta elää pitkään 40,000 eurolla, jos talo- automaksut on hoidettu loppuun ja muutkin kulut ovat pienet.

Monet yrittäjät sitkeilevät yrityksensä johdossa kuolemaan asti. He luulevat, että yritys ei tule toimeen ilman heitä. Usein on kylläkin niin, että yritys toimisi paljon paremmin, jos vanhoihin kaavoihin kalkkeutunut johto älyäisi antaa uusien nuorien polvien vetää sitä vuorostaan. Yrittäjillä jos kellään olisi oiva mahdollisuus ottaa vähän rennommin esim. myymällä osuuden firmasta lapsilleen tai jollekin hyvälle työntekijälle ja työskentelemällä itse osa-aikaisesti tai konsulttina.Tietenkin kaikkein paras juttu olisi jos löytäisit työn, josta pidät todella aidosti. Sitä voi tehdä vaikka ilmaiseksi elämän loppuun.

Kuten olen jo monesti sanonut, ostamme tavaraa, jotta se tekisi meidät onnellisiksi ja jotta pääsisimme leuhkimaan ja näyttämään tutuille, naapureille ja sukulaisille, että olemme menestyneitä. Tarkkailepa rehellisesti omaa ostoskäytöstäsi, niin saatat huomata, että näin teet myös sinä.

*****

STOP! Näin se vain toimii. Olemme luoneet (järjettömän) yhteiskunnallisen systeemin, jota on ylläpidettävä hinnalla millä hyvänsä. Emme voi olla terveitä, koska silloin sairaalat, lääkärit ja lääkefirmat menisivät nurin. Sotia ei voi lopettaa, koska miljoonat ihmiset joutuisivat työttömiksi. Kaikissa maissa puolustusmenot ovat erittäin suuri osa valtion budjettia. Liikenneonnettomuudet työllistävät miljoonia ihmisiä. Jopa rauhanaktivistit, hyväntekeväisyysjärjestöt ja muut vastaavat organisaatiot ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne eivät edes enää halua ongelmien (joita yrittävät korjata) häviävän, koska se merkitsisi organisaation loppua. Alunperin niiden päämotivaatio on saattanut olla esim. rauha, mutta nyt se on organisaation hengissä selviäminen.

Moniin, jopa isoihin ihmiskuntaa uhkaavin ongelmiin ja vaaroihin olisi olemassa aika yksinkertaisia ratkaisuja, jos niiden korjaamiseen olisi tarpeeksi tahtoa ja yhteishenkeä. Mutta kun ei ole, koska jokainen ihminen, kylä, kaupunki maa ja maanosa valvovat vain omia etujaan. YK:n, jonka tarkoitus oli toimia koko maapallon yhteisensä edunvalvojana, on täysin turha korruptoitunut laitos.

Voi hyvinkin olla, että olemme jo menneet liian pitkälle ahneuden / itsekkyyden polulla, jota kelkkaa voisi enää kääntää. Eli jos korjaamme yhden asian, niin liian moni muu asia menisi sekaisin. Emme enää millään keinolla tule saamaan kasaan niin paljon yhteishenkeä, että nämä asiat voitaisiin korjata. Voi olla, että kun vihdoinkin huomaamme, että taivas voi todella pudota, alamme epätoivoisesti korjaamaan asioita, mutta silloin se tulee luultavasti olemaan liian myöhäistä.

*****

- Mitä enenemän näitä asioita mietin, ja minä mietin niitä 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa vuodesta toiseen, huomaan, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedän mistään yhtään mitään. Tieto lisää tiedettävän määrää. Kaikkein vaarallisinta oppimisen polulla on luulla, että tietää jotain. Silloin kaikki oppimien pysähtyy sen asian suhteen siihen. Tässä juuri on eri systeemien, tiedekuntien ja uskontojen ongelma, ne pitävät yleensä aina epätoivoisesti kiinni vanhasta tiedosta ja traditiosta viimeiseen asti.

Kaikki asiat, joista kirjoitan ja puhun, ovat vain väliaikaisia tiedonsiruja eivätkä suinkaan mikään lopullinen totuus. Ne saattavat olla askel oikeaan suuntaan, kuten esim. positiivisuus tai kiitollisuus ovat, mutta kumpikaan näistä ei itsessään ole sataprosenttinen vastaus kaikkiin asioihin.

Uskon vakaasti, että löytääksemme lopullisen totuuden (jos se on edes löydettävissä), se löytyy syvällisesti miettimällä ja elämällä perusarvoja, olemalla harmoniassa elämän kanssa sekä elämällä nykyhetkeä. Kun katsoo todella neutraalisti elämää yleensä sekä eläin- ja kasvikuntaa, niin kaikki luonnolliset toiminnot niissä perustuvat yllä mainitsemiini asioihin. Mikään ei perustu aatteisiin tai uskontoihin. Kaikki on kiertoa ja yhteydessä toisiinsa. Eläimet eivät tee työtä (paitsi ihmisen alaisuudessa.) Kaikki tukevat toisiaan jopa kuolemassa. Jos esim. sopuleja syntyy liikaa, niin samoin syntyy myös haukkoja ja kettuja, jotka pitävät sopulikannan kurissa. Jos sopulit pääsisivät lisääntymään ilman kontrollia, niin loppujen lopuksi se olisi jopa niille itselleen turmioksi - kuten on myös ihmisten kanssa. Olemme lääketieteen ja tehoviljelyn avulla onnistuneet ylikansoittamaan tämän pallon. Jonkinlainen harvennus on taatusti edessä.

Eli pointtini on: älä ota mitään tietoa täydellisenä totuutena. Kyseenalaista kaikki tieto, niin koulussa, työssä, uskonnoissa, aatteissa kuin tavallisessa arjessakin. Yksi eläin- ja kasvikunnan perusarvoista on vapaus. Vain olemalla vapaita tiedon vankilasta voimme olla vapaita myös muilla elämän tasoilla.

****

- Sanon usein, että ehkä ei kannata haaveilla ja asettaa itselleen päämääriä. Tämä saattaa äkkiseltään tuntua huonolta neuvolta. Eräässä tutkimuksessa aloittaessaan yliopiston oppilaita kysyttiin, ovatko he asettaneen itselleen päämääriä. Vain 20 % oli näin tehnyt. 20 vuoden päästä kaikkien testissä mukana olleiden oppilaiden varallisuutta verrattiin ja huomattiin, että määränpään itselleen asettaneet 20 % omisti noin 80 % kaikkien yhteenlasketusta varallisuudesta. Eli he olivat menestyneet paljon paremmin kuin ne, jotka eivät olleet asettaneet itselleen päämäärää.

Päämäärissä on vain se vika, että ne sokeuttavat, luovat tunnelivision. Saatamme rämpiä päämäärämme suuntaan koko elämämme vain siksi, että emme älyä kyseenalaistaa sen järkevyyttä. Onko se jotain, mitä me vielä tänäkin päivänä haluamme. Itse asiassa suurin osa haaveistamme ja päämääristämme perustuvat siihen mitä niiden syntyhetkellä halusimme, eli aika usein siihen mitä me nuorena halusimme. Lähes kaikki nuoret haluavat olla lääkäreitä, tähtiä tai muita vastaavia ’ihanne’ammatteja. Mutta nämä ammatit eivät ehkä ole se, mitä me todella haluamme. Toinen ongelma on, että monet asettavat itselleen lähes saavuttamattomia päämääriä. Tämä johtaa jatkuvaan pettymyksen ja riittämättömyyden tunteeseen... jotka ovat negatiivisia tunteita ja siten eivät pitkällä aikavälillä ole meille terveellisiä.

*****