Aikamoinen viikko tässä on ollut. Näyttelyn viimeiset silaukset on tehty 12-tuntisten työpäivien lomaan (kunpa joskus saisi olla täysipäiväinen taiteilija...). Jännitysmomenteiltakaan ei vältytty. Tilatut taustapahvit eivät saapuneet ajoissa Espooseen ja niinpä viikon huipennuksena voidaan pitää perjantai-iltaista automatkaa Ideaparkkiin - siis Lempäälään - noutamaan Suomen viimeisiä oikeita pahveja (puolet kuvistahan jo oli raameissa).

Seuraavia ideoita en sittenkään toteuttanut:

1. Olisin varastanut Espoo 550-lipun ja vienyt sen näytille galleriaan. Apurahan olisin käyttänyt sakkoihin yms. korvauksiin.

2. Olisin koostanut näyttelyn pelkästään Espoon virastokeskuksesta otetuista kuvista (niitä on kertynyt vuosien varrella paljon). Galleria Espoonsiltahan sijaitsee juuri tuolla virastokeskuksessa, jonka kohtalosta tullaan päättämään lähiaikoina. Itse kannatan virastokeskuksen suojelemista ja saattamista Unescon maailmanperintölistalle - tuollaisia 1970-lukulaisia betonivirastomiljöitä kun on nykyään vaikea löytää edes entisen DDR:n alueelta...

No niin, asiaan.

Näyttelyssä on siis 36 kuvaa Espoon alueelta. Eräänä alkuperäisenä teemana oli jakaa näyttely kuuteen aiheeseen, joissa kussakin on kuusi kuvaa, mikä osittain toteutuikin. Vanhat filmirullat olivat 36:n kuvan mittaisia. Tavallaan olen siis kuvannut rullallisen. Niin ja 550-vuotias Espoon kaupunkihan perustettu vuonna 1972...

Haaveilin isoista alumiinitulosteista, mutta jää seuraavaan kertaan - kyllä ne hyviä Aa-nelosia ovat...

Itä-Bloggi tulee olemaan aktiivinen näyttelyn ajan. Tulen viemään Powerbookini galleriaan ja katsojat voivat komentoida näyttelyä suoraan Itä-Bloggiin. Toivotaan että kaupungin langaton verkko toimii.

Seuraavat linkit toivottavasti toimivat apuna Galleria Espoonsillan löytämiseen:
http://maps.google.com/maps?f=q&hl=en&q=Virastopiha+3%2C+Espoo%2C+Finland
http://www.saunalahti.fi/suna06/logot/sijainti.jpg

Tässä vaiheessa kiitokset Galleria Espoonsiltaa ylläpitävästä Kuvataidetalo Suna ry:lle ja näyttelysihteerille Hannele Matinlaurille tästä mahdollisuudesta.

Kiitokset myös näyttelyä tukeneelle Espoon kaupungin kulttuurilautakunnalle.

Antti Sunellin näyttely Espoo36Esbo Galleria Espoonsillassa ti 26.8 - su 14.9

Galleria avoinna ti-pe klo 10-14, la ja su klo 12-15

TamU's dreams of making it to the Champions League group stage are pretty much ruled out. They need a perfect performance and some help from the heavens above if they want to cancel out Artmedia's 3-1 aggregate lead and three away goals in their second qualification round second leg game next week. Even if they do qualify for the next round, they will need another miracle when they take on Italian giants Juventus.

In the UEFA Cup, FC Haka will play Brøndby IF from Denmark, while FC Honka face a challenge from Norway's Viking Stavanger.
Veikkausliiga teams in general are not much weaker than Norwegian or Danish premier league sides. However, other Scandinavian sides usually have more experience from European games as opposed to the Finns, and the quality of their routine performance is a little bit higher, owing to them getting so many challenging games in their domestic leagues.
It cannot be said that Haka and Honka stand no chance though. The Scandinavian clashes are usually even affairs, but Danish, Swedish and Norwegian sides always seem to have the upper hand. Most likely Haka and Honka will have to put in a performance of their highest standards.

It is interesting to see how the clubs will react, if any leading persons in the organizations come out publicly to discuss the draws. In the past, Finnish clubs have sometimes been so pessimistic about their team's chances of qualifying that they have wanted to be drawn to play a big European club, the logic behind being "we won't qualify anyway, so let's hope we get a big team to play against so we can cash in on the home game". FC Honka could have drawn Manchester City and FC Haka had a chance to play Aston Villa. Both English teams would have probably beaten their Finnish opponents, but they would have attracted huge crowds. Playing Brøndby IF and Viking Stavanger will provide the Finns with a better chance to qualify, but in case they lose, will the clubs grieve over the money they "lost" when they didn't get to play European giants?

Honka fans are not exactly praising their club for selling their important goalkeeper while their team is trying hard to make it to Europe next year - possibly through winning the title. Moreover, selling two important players is an interesting move from a club which in 2006 made no secret of their dreams of playing in the Champions League group stage in 2012, or attracting over 10 000 people on average to their home fixtures in 2010.

I don't think Maanoja's arrival at Gnaget is going to make Honka supporters much happier. Most likely he will not make his debut for the first team in a while, with Daniel Örlund being the man he has to compete with. I do not see people on the streets of Espoo dancing when they realize they sold an essential part

Siirryin vaihteeksi käyttämään iPhotoa Canonin softien asemesta. Kuvien säädöt on nyt tehty iPhotolla.

Retkellä

Tänään tuuli vihdoin hellitti illansuussa ja löysinkin varsinaisen aarreaitan tuolta Kehä III:n rajamailta: cMarketan puiston. Tuo yritysrahalla rakennettu näyttelypuisto ruotsinkielisen puutarhaoppilaitoksen, Sydvestin, kupeessa yllätti kasvillisuuden moninaisuudella totaalisesti. Puistohan on vielä nuori (lieneekö edes kymmentä vuotta vielä) ja vielä kaukana perinteisestä puistomaisesta habituksesta. Niistä korkeista puista ja laajoista nurmikentistä, joina puistot yleensä miellämme. Marketan puisto on päinvastoin pienipiirteinen yritysten näyttelyalueista koostunut hyvin yhteen nivoutunut kokonaisuus. Ja uskon sen näyttävän hyvältä myös 'täysikasvuisena' sitten joskus.

Maltoin kuin maltoinkin räpsäistä muutaman yleiskuvan alueesta kasvilähikuvien ohella:

Yleiskuva Marketan puiston alueesta. Takana häämöttävät oppilaitoksen rakennukset.

Alueella on sopivasti suojaisia levähdyspaikkoja penkkeineen ja pöytineen.

Kukkaloisto ei rajoittunut ainoastaan puihin, pensaisiin tai muihin monivuotisiin, vaan esillä oli hyvin kausikukkia erilaisissa asetelmissa.

Puiston näyttelyalueen luonteen mukaisesti sieltä löytyy runsaasti erilaisia kovia rakenteita ja materiaalivinkkejä laatoituksiin, muureihin, pergoloihin, aitoihin jne. Kasvisommittelu istutusaltaisssa oli myös toimivaa ja silmiä hivelevää.

Erilaiset valaistusvaihtoehdot olivat myös pienimuotoisesti esillä. Ulkovalaistukseenhan meillä ei kiinnitetä riittävästi huomiota ja nämäkin ovat kuin ufoja.

Salaperäinen käytävä tuijarivistöjen välissä.

Alueelle on myös rakennettu lammikko, jota ympäröi mittava määrä erilaisia vesi- ja rantakasveja. Se oli kuitenkin päässyt aika villiksi, vaikka muuten puisto oli erittäin hyvin hoidettu ja siisti. Joutuukohan ne opiskelijareppana kitkemisharjoituksiin siellä...

Puiton uudempaa osaa jossa kasvillisuus ei ole vielä päässyt mittoihinsa. Ilmeisesti puistoa laajennetaan ja rakennetaan jatkuvasti.

Olenko minä muka jonkun puskadosentin näköinen? Siellä kaikessa rauhassa kuvatessani, saksankurjenmiekan sielunelämää tutkaillessani, sellainen vanhempi pariskunta tuli kyselemään jonkun violetin kukan nimeä ja raahasivat minut tähän. Huh ja helpotus, onneksi tunnistin! Salviahan se siinä täydessä loistossaan. Suurimmassa osassa, mutta valitettavasti ei kaikissa, kasveja oli myös nimilaput, joten tunnistusopreaatio helpottuu huomattavasti. Onneksi älysin ottaa kynän ja paperia matkaan.

Paljon jäi vielä näkemistä seuraavalle kerralle, kuten tämä viljapellon takana ilta-auringossa kylpevä savusauna.

Erittäin mielenkiintoinen puisto mittavine kasvivalikoimineen. Esillä on myös laaja skaala erilaisia puisto- ja pihanrakentamiseen tarvittavia materiaaleja, vinkkejä, leikkivälineitä ja yritysten omia 'osastoja'. Ja jos ei anna noiden yritysten mainoskylttien ja alueen mosaiikkimaisuuden häiritä visuaalista nautintoaan, niin suosittelen retkikohteeksi.

ps. niitä kasvikuvia tipahtelee sitten vain tuonne Backyard Beautis puolelle... ;)

Koirien omistaja pysyi metsikön suojassa koko noin puoli minuuttia kestäneen tilanteen ajan. Koiria komentanut naisääni ei saanut koiria kuriin välittömästi. Pureminen tapahtui vaikka espoolainen dalmatialaiskoirien haltija oli jo komentanut koiriaan useampaan kertaan. En tavoittanut enää koirien omistajaa Friisinkalliolta.

En ole maastojuoksua harrastaessani koskaan kompastunut puiden juuriin taikka liukastunut märillä kallioilla. Sen sijaan metsästä yllättäen hyökkäävät koirat ovat sangen usein tuottaneet ikävän yllätyksen etenkin Friisinkallion yleisellä ulkoilualueella. Yleensä koirat eivät kuitenkaan pure, vaan pelkästään haukkumisella ja ja hyökkäysasennolla estävät lenkkeilijän vapaan etenemisen. Joskus koirat pyrkivät hyppimään vasten jolloin rikotaan lenkkeilijän fyysinen koskemattomuus. Useimmiten koirien omistajat poistuvat paikalta ilman minkäänlaisia pahoitteluita tapahtuneesta.

Järjestyslain puitteissa on kyllä mahdollista pitää koiria kytkemättöminä Friisinkallion tapaisilla ulkoilualueilla, mutta koiran haltijan täytyy pitää silti ehdottomasti koirat kontrollissa. Vaikka menisin lenkkeilemään koira-aitaukseen, on omistajan pidettävä huoli ettei koirista aiheudu ulkopuoliselle minkäälaista häiriötä.

I recently discovered an interesting blog called 'Migrant Tales'. The author of which is clearly concerned with immigration matters and writes a lot on Finland's migration politics. Often, in debates on how immigrants should be integrated into Finnish society, one hears the argument "When in Rome, do as the Romans"; in other words, that integration should mean that migrants to Finland so quickly as possibly forget their own background and take on entirely a Finnish lifestyle - essentially abandoning or replacing their own cultural values and taking on ours completely. This argument comes up in comments to Migrant Tales and in many other online and offline debates on immigration and integration policy.

This "When in Rome, do as the Romans attitude" got me thinking today when I heard a story on Yle Radio Västnyland (I'm on holiday at the moment in my wife's home area near Ekenäs) this morning about the increase in people moving from the capital region to the rural municipality of Ingå. The report was about this high level of Finnish-speakers moving into Ingå causing the municipality's sole Finnish-language school becoming overcrowded and featured a Kokoomus (National Coalition party) Finnish-speaking member of the Ingå council suggesting that Ingå ought to urgently look to constructing a new, second Finnish-language school in the municipaltiy as many Finnish-speaking families were "making do" with putting their children in Swedish-language Ingå schools to save them from travelling longer distances to the municipality's one Finnish school.

Now, I wonder what the "When in Rome, do as the Romans" attitude holders would make of this. Surely if Rome were Ingå, and one was to do as the local 'Romans', one should be adopting the Swedish-language rather than insisting on Finnish language services.  Today's Ingå is a bilingual municipality with Swedish as the majority language (according to the municipal website, around 57% of the 5 458 residents speak Swedish - 40% have Finnish as their mother tongue.)  If one went back to 1950, before any widescale immigration to the municipality had got underway, you would have found that 89,5% of Ingå's residents spoke Swedish as their mother tongue (according to Folktinget's statistics). Before the wars of the 40s, you would have found that the municipality was unilingually Swedish-speaking. So, presumably if you held the "When in Rome" attitude, you would be condemning those unthoughtful Finnish-speaking immigrants of today and the latter half of the 20th century for not integrating and insisting on the superceding of their own culture on to the Finland-Swedish.  You would be accusing them of failing to act as one should in Rome.

Incidentally, this argument could be applied to many, many more districts - including municipalities that no Finnish speaker would think of as a traditionally Swedish-speaking area today; for instance, the capital region's Esbo (Espoo) which is today's second largest city in Finland with around 235 000 residents (mainly due to immigrants from the rest of the country moving to the capital region) was 43% Swedish-speaking still in 1950. Today it is 8,9%. Before the wars and in the first half of the 20th century it was still a very rural, sparsely populated unilingual Swedish municipality. Is this another example where the "When in Rome" attitude holders would see a failure?

Now, I'm not arguing for the application of the "When in Rome, do as the Romans" (i.e. integrate completely or stay away) attitude in official policy. Hopefully my thoughts here help expose such thinking as unrealistic at the very least. I would love to hear from some "When in Rome, do as the Romans" attitude holders as to whether their beliefs also cover their own Finnish-speaking compatriots when they have chosen to move to Swedish-speaking areas and often cause them to dramatically change in cultural and linguistic character.

Kuvia on tullut vähemmän kuin mitä kahtena edellisenä vuonna johtuen varmaan ihan törkeästä työmäärästä tuolla pedagogisella puolella (asiahan ei ainakaan helpota kaudella 08-09). Parhaat kuvat on tullut otettua itseasiassa lyhyen päivän aikoihin, marraskuusta maaliskuuhun. Joitakin superpäiviä on sattunut muutama - voi olla että näyttely koostuu jopa kokonaan myrskykuvista Nuottalahdessa ja Espoonkartanon kosken kuvista. Aika abstraktia tulossa...

Kyllä nyt harmittaa etten ole ottanut kaikkia kuvia RAW-muodossa - editoinnin jälki ja kätevyys kun ovat niin paljon paremmat kuin jpg-väännössä. Ja jatkossa pitää myös jättää Photoshop-projekteiksi ainakin kaikki ne kuvat, jotka IB:ssä julkaistaan. Gimpin pitäisi myös projekti-muodossa jättää välivaiheet muistiin - en vain kertaakaan ole saanut tuota ominaisuutta pelittämään... Raakakuvan koko on siinä kymmenen megaa ja photari-projekti lähtee tuollaisesta 28:sta megasta, joten kovalevytilaa tullaan tällä menolla tarvitsemaan terakaupalla.

Näitä kuvia ei ole aikaisemmin julkaistu IB:ssä, mutta ei välttämättä tule näyttelyynkään, koska ovat tyyliltään vähän edellisen näyttelyn juttuja.

Rakennusmassat ovat usein valtavia, mutta usein taloihin on saatu vaihtelua huomioimalla kallionmuodot. Suuret talot on sijoitettu varsin väljästi kallioille. Väljys tuo luonnon lähelle, mutta palveluihin saattaa tulla matkaa, itselleni merkitsee lähikaupan sijaitseminen oikeasti lähellä. Monista asunnoista on merinäkymät. Saas nähdä miten tuon väljyyden käy kun metro joskus noille kulmille tulee, nykyisen kaavoitustilanteen mukaan mitään radikaalia ei kerrostalokukkuloille ole tapahtumassa. Viimeaikojen ammuskelut ovat käsittääkseni tapahtuneet luotaantyöntävällä 70-lukuisella ostarilla.

As Oy Puntarpää on matemaattisista teorioistaan tunnetun arkkitehti Aulis Blomstedin myöhäisempää tuotantoa.

Tässä (toivottavasti) kuvia Olarista kesäsltä sunnuntaiaamulta...

Mutkia matkassa

Välineissäni olisi ollut uudellenharkitsemisen varaa. Matka museoon ei ollut kovin rullaluistin-ystävällinen. Pyörä olisi ollut sopivampi. Matka oli täynnä erinäisiä pieniä siltoja, hiekkapolkuja ja muita Stadin liikennesotkuja niin, että sai välillä oikein taiteilla luistellessa. Hiekkapolun varrella oli hauskana yksityiskohtana hatullinen lamppu. Polun yläpään varrelle oli sijoitettu iso hauenleukaa muistuttava puuhäkkyrä, liekö Akselin ITE-taidetta...

Museo kartalla

Tarvaspäähän kulki jos jonkinlaista siltaa, joissa rullaluistelijan taidot punnitaan. Puusillan lankkuvälit töyssyttävät ja betonisillan metalliset 'välilevyt' lennättävät naamalleen - juuri sopivasti sijoitettuun hevonkakkaan... Kartasta näkyy, miten lähellä Stadin rajaa museo sijaitsee (punainen pistekatkoviiva, vasemmalla Espoo, oikealla Stadi). Stadin puoleinen pikkusilta on betonia, mutta sen voi kiertää Turunväylän viertä kulkevaa Ritokalliontietä pitkin. Pellavaniemen yli kulkevaa lankkusiltaa pitkin on silti kompuroitava museoon päästäkseen, ellei sitten tule Espoon puolelta... Matkavaikeuksien viimeisenä silauksena on Akselin museoon johtava polku, joka on hiekkainen ylämäki. Polun alussa ei ole penkin penkkiä, jossa vaihtaisi rullaluistimet tossuihin. Vasta mäen yläpäässä museon luona alkaa häämöttää rivi puistonpenkkejä. (Kartan lähde: http://kartta.hel.fi/opas/.)

Museokulttuuria...

 Viimein ylhäällä ja kulkuvälineet vaihdettu museoystävällisemmiksi. Sitten vain sisään museoon, joka näkyi hiekkapolusta ylös tultaessa oikealla. Polusta vasemmalla sijaitsei Kahvilarakennus, joka on oikea kartano. Itse museokin on hyvin hulppea pytinki. Sisäänpääsymaksu kevensi hieman kukkaroa, mutta kukapa nyt ei maksaisi siitä ilosta, että pääsee hengittämään museon kultturellia pölyä ja tomua... Rakennuksen molemmat siipiosat ovat museotiloja, mutta myös torniin pääsee kiipeämään. Siellä on lisää museotiloja sekä Akselin ja Maryn (erittäin kolkko) kylppäri. Tornin eräässä kerroksessa sijaitsee (ilmeisesti) Akselin vapaa-ajan kammio, jossa herra taiteilija istuskeli aikoinaan Salkkareiden parissa rentoutumassa. Akseli näytti luottvan Philipsin littulaatuun.

... ja kahvilakulttuuria

  Taiteilijan työvälineitä oli esillä, kuten myös varsinaisia työn tuloksiakin, vaikka oli seassa myös muidenkin taiteilijoiden teoksia. Oheisissa valokuvissa näkyy esimerkiksi iso maalausteline ja jonkin sortin painotyökalu (iso ratas). Museo oli varsin pian koluttu läpi. Ehkä koko alueen kiinnostavinta tarjontaa olikin itse maisema, ainakin niin kauniina kesäpäivänä. Myös kartanokahvila ulkoterassialueineen ja aurinkovarjoineen on visiitin väärti. Ulkona voisi istuskella tuntikausia, mikäli aikataulu (ja sää) sallii. Kahvilan sisätila vaikutti ensiluokkaiselta treffipaikalta - hyvin romanttinen ja tarpeeksi syrjäinen sijainti, suhteellisen vähän kävijöitä verrattuna Stadin keskustan kahviloihin.

 Pihamaalla ihanaa

 Vielä katsaus pihamaalle, josta löytyy hauenleuan lisäksi esimerkiksi omituinen peilipallo, liekö myös taidetta. Viereisessä valokuvassa näkyy pallon oikeassa laidassa heijastus kahvilarakennuksesta. Pallon takaa puiden välistä pilkottaa Laajalahti. Vierailun päätteeksi voikin kävellä alas rantaan pientä polkua pitkin. Rannassa kelluu laituri, josta käsin voi vilvoitella luistimien ja museoportaiden rasittamia jalkaparkoja Laajalahden +19-asteisessa merivedessä, jonka leväpitoisuus on vielä alhainen (lähde: Luode Consulting Oy, sivulla http://www.luodedata.fi/database/dbform.php?fp=14_munk. Linkki löytyy myös Helsingin Kaupungin Liikuntaviraston sivuilta: http://www.hel.fi/liikuntavirasto, jossa klikkauksella "Uimarannat/Munkkiniemen uimaranta". Tosin Munkkiniemen uimaranta leväpitoisuuksineen sijaitsee parin kilometrin päässä Tarvaspäästä.)

Espoon kaupunkipolut -vihkossarja (linkki löytyy oikealta palstalta) tietää kertoa että Kaurismäki itse asui noilla kulmilla elokuvan tekemisen aikoihin. Katsotaan nyt kuinka maisema on muuttunut vajaassa kahdessa kymmenessä vuodessa.

Tällä Kirstintien bussipysäkillä Zombie (Silu Seppälä) hyppää pois kevättalven alkuiltana Kummitusjunan keikkabussista. Nyt alkukesästä 2008 Keski-Espoon koulu jää vasemmalle puiden peittoon, kuten suuri osa kerrostaloista. Bussikatos on uusittu, mutta katulyhtypylväs on sama - elokuvassa Kirstintien ja kevyenliikenteen väylän rakentaminen on vielä hieman kesken, mm. istutukset on vielä kevättalvella 1991 tai 1990 tekemättä. Grilli on edelleen samalla paikalla, mutta eri muodossa. Puhelinkoppi säilyi risteyksessä vielä viime vuoteen saakka - onneksi IB ehti ikuistaa puhelinkopin viimeisiä vaiheita.

Elokuvassa on mielenkiintoinen kontrasti 40-50-luvun omakotitalojen ja massivisesti rakennetun 70-lukuisen betonikerrostaloalueen välillä. Samanlaista kontrastia saattaa yhä löytää noilta kulmilta. Zombien kotitalon tilalla on nykyään kuvassa oikealla näkyvä kerrostalo. Elokuvassa näkyy katot neljästä-viidestä omakotitalosta. Kaikkien noiden tilalla on nykyään 3-5-kerroksiset kerrostalot.

Kuten Matinkylässä, on myös Suvelassa julkisivuremontit täydessä vauhdissa. Täysin yhtenäisen sorapintabetonielementtikerrostaloalueen löytäminen Suomenmaasta alkaa olla jo vaikeaa. Mutta ovathan nuo kevennetyt ja lasitetut parvekkeet ja rapatut tai tiilivuoratut julkisivut tervetulleita lisäämään alueiden viihtyvyyttä.

Pari päivää Wordpress.com toimiihan hyvin, mutta taas kuvien laittaminen pitää tehdä Safarilla - ja tuollaiselta myös näyttää-(Safarillahan ei pysty kirjoittamaan...).

Niittykummussa sijaitsevaa muistaakseni Osmo Lapon suunnittelemaa rakennusta väitetään Wikipediassa kopioksi Le Corbusierin Unite d´Habitationista.

Arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä tunnetaan tinkimättömästä linjastaan: paikallavalua elementtitekniikan sijaan, yksilöllisiä pohjaratkaisuja modulien asemesta, ehdoton ympäröivän luonnon huomioiminen, laatumateriaalit jne. Tuleehan siinä tietysti rakennuksille ja asunnoille lisää hintaa, mutta lyön vaikka pääni pantiksi siitä että suvikumpulaiset viihtyvät kodeissaan.

Tässä vähän abstraktimpaa meininkiä kulttuurikeskuksen liepeiltä.

Iivisniemi sijaitsee noin viidentoista kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Alue rakennettiin metsän keskelle noin vuosina 1965-68. Iivisniemi siis oli jo valmis kun Olarissa, Matinkylässä, Soukassa, Kivenlahdessa ja Suvelassa vasta aloitettiin metsien ja peltojen raivaaminen lähiöiden tieltä. Iivisniemen samaanaikaan pohjoisemmassa rakennettiin niin ikään aivan metsän keskelle tyhjään Karakallion "duunari-Tapiolaa" - ja vieläkin kauemmaksi Helsingin keskustasta Pitkäjärven rannalla sijaitsevaa Lähderantaa.

Aijai kuinka kädenkäänteessä onnistuu Photoshopilla RAW-kuvien vääntäminen tällaisiksi 60-luvun postikorttikuviksi! En edes halua muistella millaista oli jpg-kuvien vääntäminen vanhalla softalla...nyt vaan pitää alkaa säästämään omaa photaria ja miljoonan teran kovalevyjä varten...

Lehdissä on ollut usein juttua Jakomäen täydellisestä uudistumisesta. Onneksi Itä-Bloggi ehti kuva vanhan karun Jakomäen viimeisiä pesubetonifasadeja.

Matinkylän julkisivut uudistuvat myös - tosin huomattavasti Jakomäkeä pienemmällä julkisuusmetelillä. Itse asiassa vanhassa Matinkylässä alkaa olla vain muutama talo, jota ei vielä ole julkisivuremontoitu.

Testissä nyt tällä hetkellä täyskokoinen photari...

Kätevää Wordpress.com! Teksti ensin Firefoxilla ja kuvat Safarilla (ja nekin miten sattuu)...Suurkiitokset "parannuksista" ....

- Etelä-Espoon kaupunkirakenne tullaan tiivistämään epäluonnollisen tiiviiksi

- yksityisautoilu lisääntyy

- kaupungin sisäinen joukkoliikenne tulee huononemaan entisestään

- verorahaa palaa kohtuuttomasti

jne. jne. Tramwest olisi ollut PALJON parempi ratkaisu....

Uskon vahvasti keskustalaiseen desentralisaatioon pääkaupunkiseudun kysymyksessä. Aluetta ei missään nimessä saa lähteä yhdistämään yhdeksi valtavaksi yksiköksi. Valtaa on päin vastoin lähdettävä viemään kaupunginosille lähemmäksi ihmisiä. Alueellisissa päätöksissä turvaudutaan vahvaan yhteistyöhön.

Tuomas Paasonen 16.05.2008

Pääkaupunkiseutu kärsisi yhdistymisestä

Apple tree blossoming early this spring.

Omenapuu kukkii aikaisin.

Espoo 15.5.2008

Nyt se on viimeinkin valmis. Eli diplomityö on parhaillaan matkalla kohti kansitusta. Asioiden etenmiseen menee kuitenkin jonkin aikaa, joten valmistuminen koittanee 29.5.2008. Sain myös ensimmäisen tieteellisen paperini läpi MoTip-nimiseen workshoppiin. Näistä innostuneena olen kovasti miettinyt jatko-opiskelupaikan hakemista. Jos mieli ei muutu niin syksyllä opinnot jatkuu.

Octopusin mobiilisovelluskilpailu on päättynyt ja meidän työ on mukana. Nyt tässä pari viikkoa odotellaan arvioinnin tuloksia. Ohjelmamme tarkoituksena on ratkaisevasti helpottaa lääkäreiden työtä. Tarkempaa kuvausta en uskalla kertoa tässä vaiheessa, mutta jos jotain kiinnostaa aihe, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä.