Eilinen päivä oli kaikkine ajatuksineen ja oivalluksineen melko rankka. Sen lisäksi, että jouduin kohtaamaan kaikki ne rajoitukset ja pakkomielteet, jotka edelleen hallitsevat osittain syömistäni, jouduin myöntämään itselleni myös muita heikkouksiani. Vielä kun tajusin, että vanhat kuviot eivät oikein sovi yhteen uusien elämänasenteideni kanssa, tunsin roikkuvani melko avuttomana tyhjän päällä. En ollut koskaan aiemmin ajatellut, että näin suurten elämänmuutosten jälkeen joudun rakentamaan lähes koko elämäni uudelleen. Huomaan nykyään usein, että en oikein viihdy vanhojen kavereideni kanssa ja kaipaan hirveästi omaa rauhaani. En ollut kuitenkaan ajatellut, että olisin muuttunut niin paljon, että joudun etsimään ympärilleni ihan uusia ihmisiä, joiden seurassa voin olla oma itseni. Kieltämättä ehdin jo pelätä jääväni lopulta yksin, kun en oikein tiedä, mistä alkaisin elämääni rakentamaan.

Viime aikoina olen muutenkin ollut jostain syystä tyytymätön itseeni. Täydellisyydentavoitteluni taitaa nyt kostautua, kun en voikaan parantua hetkessä ja täydellisesti, vaan pitää kestää myös vastoinkäymiset ja oma keskeneräisyyteni. On myös pelottavaa, että osa minusta ei taida edes haluta päästä ulos anoreksian maailmasta. Huomaan usein ihailevani yltiölaihoja ihmisiä ja pidän itseäni välillä jo liian lihavani, mikä ei tietenkään ole totta. Nykyisin vain päivät, jolloin olisin tyytyväinen peilikuvaani, ovat melko harvassa. Tuntuu aivan kuin menettäisin monen vuoden kovan työn ja saavutukset parantuessani. Tätä minun on ollut todella vaikea myöntää ja hyväksyä. Syömishäiriö on toiminut suojanani ja pakopaikkanani niin pitkään, että ilman sitä elämältä tuntuu katoavan tietty varmuus ja turvallisuus. Pelkään vaatimusten kasvavan liian suuriksi parantuessani. Sitten en voi vedota enää syömishäiriöön, jos en joskus jaksakaan. En osaa antaa itselleni lupaa olla heikko tai elää elämääni omalla tavallani terveenäkin.

Vaikka viime aikoina ajatukseni ovatkin olleet hieman synkempiä ja polkuni on muuttunut kivisemmäksi, en kuitenkaan ole kääntymässä takaisin. Pohjimmiltani tiedän, että myös omien huonojen puolien näkeminen ja hyväksyminen on todelaa tärkeää. Ja ehkä nyt on se hetki, jolloin voin päästää kaikki vuosien aikana sisääni kasaamani tunteet ulos ja itkeä kun itkettää ja nauraa kun naurattaa. Huomasin eilen kauhukseni, miten vähän olen elämäni aikana näyttänyt tunteitani; varsinkin viimeisten neljän vuoden aikana, jolloin niitä luulisi olleen pinnalla vielä normaalia enemmän. Välillä tuntuu siltä, että en enää osaa nauraa tai itkeä. Nyt alan kuitenkin uskoa siihen, että kaikki lihassärkyni ja hengitysvaikeutenikin johtuvat enemmän tai vähemmän juuri sisääni patoamistani tunteista, jotka ovat varastoituneet kehooni, kun en ole päästänyt niitä ulos. Osa vapautumista taitaa siis olla noidenkin tunteiden kohtaaminen ja oppiminen taas elämään avoimesti ja rehellisenä omille tunteilleen.

Nykyään käytän melko paljon aikaa sen miettimiseen, mitä voisin tai pitäisi vielä tehdä, jotta elämäni normalisoituisi entisestään. Monta asiaa on tällä hetkellä toki paremmin kuin aikoihin ja elämä on taas melko mielekästä. Kuitenkin syöminen hankaloittaa edelleen joitain tilanteita ja olen uskomattoman väsynyt. Löysin sitä paitsi vanhan päiväkirjani parin vuoden takaa ja huomasin jo silloin pohtineeni ainakin osittain samoja asioita kuin nyt. Vain sillä erolla, että nyt keskityn ensisijaisesti itseeni ja ainakin tosissani yritän saada muutoksia aikaan. Ja nyt en ole yksin. Haluankin uskoa, että tällä kertaa asiat todella järjestyvät parhain päin ja ruoka menettää hiljalleen valtaansa elämästäni. Tiedän kuitenkin, että prosessista tulee pitkä ja varmasti myös vaativa. Onneksi olen ymmärtänyt hidastaa tahtia elämässäni ja olen löytänyt elämääni myös sellaista sisältöä, joka tuntuu omaltani. Tällä hetkellä rauha ja hiljaisuus tuntuvat toimivimmilta lääkkeiltä.

Olen onnellinen, että jaksan taas uskoa tulevaisuuteeni ja paranemiseeni, vaikka välillä onkin vaikeita hetkiä ja epätoivo meinaa nousta pintaan. Olisi kuitenkin kiva, jos olisi joitain selviä merkkejä tai välietappeja, jolloin aina tietäisi että on päässyt eteenpäin. Nyt kun muutokset tapahtuvat usein niin huomaamatta ja hiljalleen, on itse vaikea huomata edistymistään. Viime viikolla kuitenkin asiasta jutellessani tajusin, miten paljon olen viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut. Elämänarvoni ja asenteeni ovat kääntyneet melko päälaelleen. Nyt minusta tuntuu siltä, että elän vihdoinkin niiden arvojen mukaisesti, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä ja jotka johtavat elämäniloon ja hyvinvointiin. Jo sekin, että tunnen eläväni vihdoinkin omaa elämääni, antaa uskomattomasti voimia ja itsevarmuutta, eivätkä vastoinkäymisetkään pääse enää musertamaan minua yhtä helposti. Nyt vain toivon, että jaksan uskoa itseeni loppuun asti ja asiat selkiytyvät vielä entisestäänkin hitaasti mutta varmasti.

Ymmärsin vain vihdoinkin, että minun pitää elää omaa elämääni eikä yrittää vastata muiden vaatimuksiin. Ja jos sen oman elämän etsimiseen nyt sitten kuluukin vuosi tai pari, niin onnellinen loppuelämä korvaa kaiken kyllä varmasti moninkertaisesti. Toinen vaihtoehto olisi elää vain vanhojen tottumusten mukaan epätyydyttävää elämää ja luultavasti tuhota itsensä ennenmmin tai myöhemmin lopullisesti.Nyt alkaa siis olla suunta elämälle edes jotenkin selvillä.

Taitaa olla tiedossa melko ällistyneitä läheisiä, kun suunnitelmistani kerron, mutta enää en aio välittää muiden mielipiteistä vaan tehdä niin kuin itse parhaaksi näen. It's my life... Ja kaikenlisäksi uskon, että minulla on paljon enemmän voimaa ja viisautta jaettavan muillekin, kunhan ensin saan kerättyä omat palaseni kasaan. Fiilis on tällä hetkellä uskomattoman innostunut, toiveikas, optimistinen, luottavainen... Melkein tekisi mieli hihkua koko maailmalle, että luulen vähitellen löytäväni onnellisuuden avaimet!

Kaiken ajatustoiminnan lisäksi mahtui kuluneeseen viikkoon myös joogaa, luovaa toimintaa (johon en ole uskonut kykeneväni) sekä ruokarajoitteiden rikkomista. Joogassa harjoitukseni meni taas eteenpäin uusien ahaa-elämysten vauhdittamana (sain yhteyden bandhoihin ja pysyin jopa hetken päälläni) ja tuntui mukavalta olla osa suurta joogi-yhteisöä. Lohdullista olla hyväksyvien ihmisten ympäröimänä ja tuntea kelpaavansa. Olin myös lähes ylpeä itsestäni, kun sain pitkästä aikaa piirtämällä jotain aikaiseksi. Luulin tosissani, etten pidä piirtämisestä, mutta se osoittautuikin erittäin terapeuttiseksi ja mukavaksi touhuksi. Pitänee hankkia itsellekin liidut. Kaiken tämän lisäksi söin moneen vuoteen elämäni ensimmäisen hampurilaisaterian ja vohveleita ilman suurempaa ahdistusta. Kyllä voikin ihminen ilahtua pienestä :)

Viikon aikana pääsin käsittelemään myös menneisyyteni mörköjä, joiden huomasin vaikuttaneen ja vaikuttavan edelleen elämääni uskomattoman paljon. Sen lisäksi, että ne ovat ajaneet minut tähän itsetuhokierteeseen, ne yrittävät myös estää ulospääsyni siitä. Havaitsin yhden ihmisen onnistuneen toiminnallaan tuhoamaan sekä itseluottamukseni että uskoni muihin ihmisiin. Melko musertava havainto, mutta tärkeä sellainen. Onneksi sain arkeeni mukaan taas uusia voimavaroja, joiden avulla yritän tallustaa taivaltani eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Viikon parasta antia oli luultavasti se, että pääsin suunnittelemaan kuntoutussuunnitelmani uudelleen oman mieleni mukaan ja siitä tuli juuri sellainen kuin halusin. Kaiken lisäksi uskon sen myös toimivan. Minun on usein vaikea sanoa ääneen, mitä oikeasti haluaisin. En aina luota tietäväni itse, miten olisi parasta toimia ja usein pelkään myös tulevani torjutuksi, jos pyydän apua tai päästän ihmisiä liian lähelle. Nyt olen iloinen, että sain ylitettyä itseni enkä rakenna enää uusia esteitä paranemiselleni!

 Huomasin tänään myös yllättäen hymyileväni yksikseni luultavasti typerännäköistä hymyä ilman sen kummempaa syytä. Ensin aloin tietysti etsiä heti huonoja puolia elämästäni ja pohtia, mikä on mennyt viime aikoina vikaan, mutta en löytänyt mitään suurempaa valittamisen aihetta. Moni asia on tosin vielä keskeneräinen ja tuottaa tuskaa harva se päivä, mutta välillä voisi keskittyä hyviinkin asioihin. Tajusin onneksi lopettaa ajoissa murheiden metsästämisen ja tyydyin nauttimaan löytämistäni ilon pisaroista. Suosittelen muillekin! Vaikeudet kun eivät tunnu tästä maailmasta murehtimalla loppuvan.

 Viime aikoina olen usein miettinyt, voiko olla mahdollista, että olen vihdoinkin löytänyt sellaisen maailman ja elämäntavan, jota varten minun ei tarvitse yrittää ahtaa itseäni johonkin muottiin vaan saan olla oma itseni. Jooginen tapa elää tuntuu viime vuosien jälkeen uskomattoman armolliselta, hyväksyvältä, viisaalta ja rauhalliselta...ja ennen kaikkea omalta. En vain ihan aina jaksa uskoa, että minulla olisi oikeus tällaiseen onneen. Kunpa tämä kaikki ei vain olisi jotain illuusiota, joka jonain päivänä sortuu ja jättää minut tyhjän päälle roikkumaan. Sitä päivää on kait silti turha jäädä odottamaan pelolla, vaan ennemminkin elää tässä  hetkessä ja nauttia niistä hetkistä, jolloin löytää taas jonkin uuden palan itseään...vaikka sitten vain pienenkin.

Mutta tänään kaksi viestiä sai minut pysähtymään. Toinen oli SPR:n ensiapuryhmissä ahkeroivan kummipoikani lähettämä muistutus keinoista, joilla maallikkokin pystyy tunnistamaan aivoverenvuodon tai aivoveritulpan oireet.

Toinen viesti sisälsi Dalai Laman elämänohjeita, ja vaikka jotkut niistä kuulostavat sanamuotonsa takia turhan romanttisilta, lähes naiiveilta, joukossa on neuvoja, jotka soisin itsekin muistavani kimuranteissa tilanteissa. Osa, kuten ohje 18, vaatii aitoa uskallusta katsoa henkiseen peiliin. Buddhalaisen mestarin hengessä toivotan kaikille hyvää viikonloppua.

1. Ota huomioon, että suuri rakkaus ja suuret saavutukset sisältävät myös suuria riskejä.
2. Kun koet tappioita, älä menetä oppia, joka niihin sisältyi.
3. Seuraa elämässäsi aina kolmea tähteä:
* Kunnioita itseäsi.
* Kunnioita toisia.
* Ota vastuu kaikista toimistasi.
4. Muista, että joskus se, ettet saa mitä haluat, voikin olla suuri onnenpotku.
5. Opi kunnolla kahlitsevat säännöt -- silloin tiedät miten ne voidaan perusteellisesti rikkoa.
6. Älä anna pienen riidan turmella tärkeää ihmissuhdetta.
7. Kun huomaat tehneesi virheen, ota heti askel taaksepäin ja korjaa se.
8. Vietä joka päivä hetki aivan yksinäsi.
9. Avaa sylisi muutoksille, mutta älä anna arvojesi kadota.
10. Muista, että hiljaisuus on monesti paras vastaus.
11. Elä elämäsi hyvin ja kunnioittavasti. Kun sitten vanhempana muistelet sitä, voit silloin iloita siitä toisenkin kerran.
12. Kotisi rakastava ilmapiiri on elämäsi perusta.
13. Kun joudut riitaan rakkaidesi kanssa, käsittele vain tämänhetkistä tilannetta. Älä vedä menneisyyttä esille.
14. Jaa tietämystäsi ja osaamistasi. Se tekee sinut kuolemattomaksi.
15. Ole ystävällinen ja hellä maalle.
16. Käy kerran vuodessa paikassa, jossa et ole koskaan ennen käynyt.
17. Muista, että paras ihmissuhde on se, jossa rakkautesi määrä toista kohtaan ylittää tarvitsevuutesi määrän.
18. Arvioi menestystäsi sillä, mistä kaikesta luovuit saadaksesi tavoittelemasi.
19. Antaudu rakkauteen ja ruoanlaittoon huimapäisen rohkeasti.

Oikeastaan asiamme eivät ole nykyään sen enempää sekaisin kuin mitä ne ovat olleet jo satoja vuosia. Monet gurut ovat kirjoittaneet näistä samoista asioista jo pitkään (harha, eri tahojen kuten kirkon, armeijan ja/tai yhteiskunnan valta ihmisten elämään, liikeyritysten ja valtioiden ahneus, itsekkyys ja kaikki muu nykysysteemin järjettömyys). Vaikka olen lukenut näiden vanhojen gurujen 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella kirjoittamia kirjoja, joissa he kirjoittavat näistä meistä uhkaavista vaaroista, niin omakohtaisesti olen herännyt huomaamaan vasta viime vuosina, että asiamme todella ovat sekaisin. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että vasta nyt olen TODELLA katsonut asioita niin kuin ne ovat, enkä vain pinnallisesti eri filttereiden kautta kuten ennen tein. Kun aiemmin esimerkiksi luin, että elämme harhassa, niin sana harha ei uponnut minuun. Todellisuudessa en ymmärtänyt, mitä kirjoittaja sillä tarkoitti, vaikka luulin ymmärtäneeni sen.

Tätä pinnallisuutta, jolla useimmat meistä katsovat asioita, voisi kuvata lapsen lyömisellä. Pinnallisella tasolla selkäsauna saattaa tuntua olevan aivan ok, mutta jos todella pysähtyy empaattisesti miettimään sen vaikutusta kaikkiin osapuoliin, niin asia muuttuu paljon monitahoisemmaksi. Ei olekaan aivan helppo päättää, onko se ok vai ei.

Se, miksi en ollut aiemmin oivaltanut näitä asioita, johtuu osittain siitä, että minulla ei ollut aikaa eikä halua pohtia maapallon ja ihmiskunnan ongelmia. Firman pyörittämisessä ja muissa omissa ongelmissa oli ihan tarpeeksi miettimistä. Osaltaan se oli itsepetosta. En yksinkertaisesti halunnut nähdä totuutta niin omalla kuin yhteiskunnallisella tasolla, koska se olisi tarkoittanut sitä, että joudun tekemään muutoksia elämääni. Al Goren dokumentti ’Epämiellyttävä totuus’ on hyvä esimerkki tästä. Me olemme tienneet jo pitkään, että tuhoamme maapalloa yhä kiihtyvällä vauhdilla, mutta emme halua nähdä sitä, koska emme halua muuttaa tapojamme.

Viime kesänä Sysmässä mökillä saunaa (lähes päivittäin) lämmittäessä kävi monesti mielessä, kuinka paljon tuhoan maapalloa joka saunomiskerralla. Ja mitä tekisin, jos tulisi suositus, että puulämmitteistä saunaa ei pidä lämmittää kuin kerran viikossa. Aasiassa (missä tätä kirjoitan) peltojen kulotus ja roskien poltto on aivan jokapäiväistä elämää, ja monet länsimaalaiset moittivat aasialaisia tästä, mutta he eivät huomaa, että saattavat esim. saunan lämmityksellä ja polttamalla itse roskia keväisin ja syksyisin aiheuttaa aivan yhtä paljon päästöjä kuin keskiarvo-aasialainen. Ja ei se sähkösaunakaan ilman päästöjä lämpene.

Toinen esimerkki. Monet meistä eivät yksinkertaisesti halua nähdä, kuinka lapsemme lihovat, käyttävät alkoholia, polttavat tupakkaa ja voivat huonosti. Yllätymme kun lapsi sairastuu johonkin lihavuudesta johtuvaan sairauteen. Kyse ei ole siitä, että emme muka huomanneet lihomista, vaan olimme niin vahvasti itsepetoksen kynsissä, että se esti meitä näkemästä totuutta ja omaa osuuttamme lapsiemme pahoinvoinnissa.

Totuuden näkeminen vaatii paljon rohkeutta ja energiaa. Työn, harrastusten, kodin- ja lastenhoidon jälkeen ei monilla yksinkertaisesti enää ole energiaa miettiä näitä ihmistä isompia asioita. Aivan arkisten ja pientenkin asioiden todellinen ymmärtäminen vaatii syvällistä miettimistä. Mutta valtaosa meistä elää pinnallisesti erittäin pinnallista elämää. Me emme ymmärrä, että lähes kaikella mitä teemme ja sanomme, on arvaamattoman syvällinen vaikutus. Etenkin perheen kesken sekä töissä pienetkin ilkeydet ja epäkohteliaisuudet jättävät jälkensä. Ne jäävät hiertämään välejämme kuin hiekanmurunen kengässä.

Meillä on tapana väittää vastaan sekunti sen jälkeen, kun kuulemme jonkin väitteen, josta emme ole samaa mieltä. Seuraavan kerran kun joku sanoo tai kirjoittaa jostain asiasta eri tavalla kuin mitä sinä siitä ajattelet, niin ennen kuin tuomitset hänen mielipiteensä, pysähdy hetkeksi miettimään, että ehkä se toinen henkilö ei välttämättä ole yhtään sen viisaampi kuin sinä, mutta hän on kuitenkin pysähtynyt pohtimaan asioita pitempään ja objektiivisesti.

*****

- Mitä vapaus on? Sinulla saattaa olla sille monia määritteitä, mutta tarkoittavatko ne todellista vapautta, vai tarkoittavatko ne sellaista vapautta, jota meille sen on opetettu olevan? Onko vapaus sidottu meidän geeneihimme ja voimmeko edes olla vapaita? Tai ehkä vapauden puute on meille monella eri tasolla hyväksi? Nykyisen yhteiskuntamme toimivuus perustuu suurelta osin juuri siihen, että emme ole vapaita, vaan olemme kaikki samojen sääntöjen ja rajoitusten vankeja. Menemme nöyrästi kouluun, armeijaan ja töihin, jopa sotaan. Jos alkaisimme kapinoida nykyistä systeemiä vastaan, se johtaisi kaaokseen, ja sitä me emme yhteiskuntana tietenkään halua, joten tavallaan on hyväksi, että emme ole vapaita.

Tällainen ei vapaa-yhteiskunta ei tietenkään ole se kaikkein paras tapa olla ja elää, mutta todellista vapautta ei voi laittaa tämän meidän nykyisen systeemin päälle, vaan sen on oltava mukana jo alussa – syntymähetkellä. Se on vähän kuin leipäresepti. Jos leivästä unohtuu suola, niin sitä on turha edes yrittää laittaa siihen siinä vaiheessa, kun leipä on menossa uunin. Eli vanhan systeemin vapauttaminen on paljon vaikeampaa kuin jos vapaus olisi leivottu siihen jo sen syntymähetkellä. USA on tästä hyvä esimerkki. Kuten varmaan tiedät, yksilönvapaus on yksi USA:n perustuslain tärkeimmistä pykälistä, ja se nousee esiin jatkuvasti vielä 250 vuotta sen kirjoittamisen jälkeen. Eli USA:ssa yksilön vapaus leivottiin perustuslakiin sen syntymähetkellä, ja siksi se on vielä tänäänkin yksi USA:n johtavista aatteista.

Ja kun vihdoinkin alamme näkemään asioita vapauden kautta, jopa Suomi alkaa näyttää ’vankileiriltä’, saati sitten useimmat muut maat, joissa eletään vielä syvemmässä ’vankeudessa’. Edellinen väite saattaa kuulostaa jyrkältä, mutta jos vaikka Afganistanin talibaani nainen katsoo omaa elämäänsä, niin se näyttää hänelle aivan normaalilta. Hän saattaa jopa ajatella, että on vapaa, mutta meistä katsottuna hän elää uskonnon ja vanhoillisen yhteiskunnan ’vankina’. Ja näin on myös Suomen kanssa. Jos Suomen yhteiskuntamallia katsoo todellisen vapauden kautta, niin Suomi ei ole vapaa maa. Samoin on myös kaikkien uskontojen kanssa; vapaalle henkilölle ne näyttävät pelkältä taikauskolta ja kirkon kontrollilta. 

Muistan nuoruudestani kuvan, jossa John Lennon ja Yoko Ono seisovat alasti. Kun tämä (kohu)kuva julkaistiin ympäri maailmaa, me kaikki näimme sen eri tavalla. Jokainen kulttuuri, kiihkouskonnolliset, hipit ja seksuaalisesti avoimet ihmiset omallaan. Eli kuva oli mitä oli, mutta sen tulkitsija vaihtui ja sen mukana vaihtui myös kuvan tulkinta ja tunteet, joita se kussakin henkilössä herätti.

Ainostaan henkilö, joka on täysin vapaa uskonnosta, traditiosta, politiikasta, arvostelusta ja kaikesta muusta meille yhteiskunnan kautta opetetusta, voi nähdä tämän kuvan sellaisena kuin se todellisuudessa on – eli vapauden filtterin läpi. Se, onko tällaisia oikeasti täysin vapaita ihmisiä edes olemassa, on hyvin kyseenalaista. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän kannattaisi pyrkiä olemaan vapaita.

Joku saattaa kysyä, tarkoittaako yllä oleva valokuvaesimerkki sitten sitä, että kaikkien pitäisi sallia vapaasti kuvata itseään ja toisia alasti? Ei tarkoita. Jos sen rajaisi jompaankumpaan vaihtoehtoon, niin se ei olisi vapautta. Vapautta ei voi määrittää eikä rajata mihinkään.

Loppujen lopuksi kaikki höpinä vapaasta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta on vain pelkkää höpinää. Vapaus ei tule toteutumaan luultavasti koskaan; ainakaan minkäänlaisia merkkejä sen toteutumisesta ei ole havaittavissa millään ilmansuunnalla. Ja voi jopa olla niin, että geenimme yksinkertaisesti estävät meitä olemasta vapaita. Samoin kuin kasvit ja eläimet elävät melko rajattujen määritteiden sisällä, niin ehkä näin on myös ihmisten laita.

Mutta yksilöllä on mahdollisuus hypätä oravanpyörästä vapauteen, jos niin haluaa. Se, löytääkö kukaan täydellistä vapautta, on kyseenalaista, mutta vähäinenkin vapaus on parempi kuin ei mitään. Vapaus vaatii uskallusta ja äärettömästi työtä. Se on yksi vaikeimmista asioista saavuttaa. Joku voisi sanoa, että jos se kerran on noin vaikeaa, niin miksi edes yrittää? Kirjakaupat ovat täynnä ’Seitsemän helppoa askelta onneen ja vapauteen’ -kirjoja. Jos kova työ ei kiinnosta, niin osta tällainen kirja. Mutta jos haluat olla vapaa, ole valmis tekemään töitä sen eteen!

Miten voi olla vapaa? Kun poistaa omasta elämästään mahdollisimman tarkkaan kaikki ne asiat, jotka eivät ole vapautta, niin jäljelle jää vapaus. 

PS. sinulla on myös vapaus menestyä materiaalisesti elämässä…. tsekkaa www.emotionalwealth.com wealth sivu ja www.timoyla.com sivut.

Jos joku on meitä kohtaan töykeä, on täysin normaalia, että lievä ärtymyksen aalto pyyhkäisee ylitsemme. Mutta se, miten kauan ja millä voimakkuudella se velloo sisällämme, on hyvä osoitin sisäisestä rauhastamme tai sen puutteesta. Ärtymyksen tunteita ei kannata juosta karkuun, koska ne vahvistuvat siitä. Ne pitää kohdata. Kun seuraavan kerran seisoessasi pitkässä kaupan kassajonossa huomaat kiukun nousevan sisälläsi, tunnustele ja kuuntele, mistä ja miksi se tulee. On tärkeää huomata, että itse jonottamisella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Aidosta halusta löytää ratkaisuja pahaan oloon kumpuaa vastauksia ja itsetuntemusta. Epämiellyttävien asioiden kultaamisesta tai välttelystä itsepetoksen noidankierre vain syvenee.
 

*****

- Myötätunto. Kun kohdallemme tulee henkilö, joka etsii syytä räjähtää, paras tapa auttaa häntä – ja samalla itseämme – on empaattisuus ja kohteliaisuus. Vastaa hänen hyökkäyksiinsä hyvyydellä. Se tehoaa samalla lailla kuin se mitä lapsemme tekevät kanssamme, kun olemme heille jostain vihaisia. Kun otamme heidät puhutteluun, he sanovat viattomin silmin: ”Sinä olet maailman paras äiti tai isä”, ja kurittaminen loppuu siihen.

Emme voi koskaan tietää varmuudella, miksi joku on äkäinen. Ainoa varma asia on se, että äkäisyys on aina merkki henkisestä pahoinvoinnista. Syitä pahaan oloon on yhtä monta kuin on ihmistä: ehkä rahahuolet painavat, ehkä perheessä on sairautta tai huolia lasten takia. Meillä on mahdollisuus joko lisätä ihmisten ahdistusta ärähtämällä takaisin tai vähentää sitä tukemalla heitä ja olemalla myötätuntoisia. Takaisin ärähtäminen tarkoittaa, että meillä on aivan yhtä paha olo kuin toisella. Ollaksemme myötätuntoisia meidän ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään, vaan koiran tavoin ymmärtää, antaa anteeksi ja olla ystävä kaikesta huolimatta.
 

*****

- Itsepetos jokapäiväisessä elämässä. Itsepetos on kuin sumuverho, joka pehmentää totuuden ääriviivoja. Olemme kehittäneet tämän verhon, jotta pystyisimme elämään itsemme kanssa. Tavallaan se on hyvä asia. Näin totuus pääsee nousemaan esiin vähitellen, joten meillä on aikaa tottua siihen. Olisi ehkä liian kova shokki, jos isot ja vaikeat asiat tai muutos tulisivat eteemme yhtäkkiä.

Petämme itseämme kaikkialla elämässämme: laihduttamisessa, kunto-ohjelmassa, parisuhteissa, perhe- ja työelämässä. Aloitamme innolla dieetin tai kuntoilun, mutta miten helposti se pullapala unohtuu laskiessamme päivän aikana syömiämme kaloreita. Uskottelemme itsellemme, että liikakilot ja epäterveelliset ruokailutavat eivät ehdi vaikuttaa terveyteemme – lääketiede tulee keksimään jonkin ihmepillerin juuri ennen kuin sairastumme. Uskottelemme itsellemme, ettei juomisemme ole ongelma – olemmehan vain kulturelleja viinien harrastajia. Luulottelemme itsellemme, että lapsillamme on kaikki hyvin – emme halua nähdä, että he ovat ahdistuneita, käyttävät alkoholia tai huumeita tai että heillä on kouluvaikeuksia. Ajattelemme, että kummilapsi Boliviassa riittää hyväksi teoksemme maailman hyväksi. Kuvittelemme, että uusi vauva tai kotieläin voisi pelastaa huonon parisuhteemme. Eräs tuttavani kertoi polttaneensa itseltään salaa tupakkaa. Minä petin itseäni oluen kanssa. Kun ostin vain pullon pari päivässä, ei tuntunut siltä, että juomisesta voisi kehittyä ongelma. Jos olisin ostanut korillisen kerrallaan, se olisi ollut merkki minulle, että olen alkoholisoitumassa. Tällainen itsensä pettäminen on tie riippuvuuden vankilaan. Jotkut tekevät sen oluella tai viinillä, toiset huumeilla tai lääkkeillä – yksi paukku tai pilleri kerrallaan.

Kaikkein ihmeellisintä on se, että itsepetoksessa olemme itse omia tukihenkilöitämme, eli vahingoitamme itseämme ehdoin tahdoin. Pääsemme tästä mielettömyydestä vain jos tiedostamme, että saatamme syyllistyä siihen. Sen jälkeen voimme tarkkailla sitä puolueettomasti. Ainoastaan neutraali asenne voi neutralisoida itsepetoksen, yksi ajatus kerrallaan. Itsepetosta on turha vastustaa tai yrittää päästä siitä väkisin eroon. Vastustaminen ja itsensä pakottaminen vain vahvistavat sitä.

*****

- Kun pommi tuhosi valtion toimistorakennuksen Oklahomassa, Paul Harvey sanoi: ”Älkää edes yrittäkö loogisesti ymmärtää syytä tähän. Miksi? Koska jos sinä ymmärtäisit noin paholaismaisen teon takana olevan ajatuksenjuoksun, niin sinun asiasi olisivat erittäin huonosti.” Eli hän tarkoitti, että vain toinen yhtä hullu voisi ymmärtää, mikä johti tekemään näin kauhean teon.

(We try our best to 'Understand tragedies' and the 'Thinking' behind such. Back when the FED building was bombed in Oklahoma, I remember Paul Harvey saying, 'Folks, don't try to logically understand this behavior and here's why. Because if you Did Understand the mental thinking behind such an evil act, you would be in Very Serious Trouble!')

Mutta itse asiassa juuri se että emme ymmärrä, miksi ihmiset tekevät näitä tekoja, on syy siihen miksi niitä tapahtuu. Todellisuudessa emme edes halua ymmärtää, koska ymmärtäminen tarkoittaisi, että joutuisimme muuttamaan asenteemme ja elämämme niin yksilöinä kuin yhteisöinä. Joutuisimme myöntämään, että nyky-yhteiskunta on erittäin sairas ja että nämä teot ovat sen oireilua. Joutuisimme myöntämään olleemme väärässä. Joutuisimme myöntämään, että päävihollisemme olikin monessa asiassa oikeassa. Joutuisimme myös heittämään roskiin kaikki pyhinä ja tärkeinä pitämämme uskomukset, aatteet, isänmaallisuuden ja uskonnot. Avain tässä on se, että kaikki osapuolet joutuisivat tekemään niin. Eli ei ole yhtä osapuolta, aatetta, uskontoa tai maata, joka olisi oikeassa ja muut väärässä, vaan kaikki ovat väärässä. Ja tässä piilee koko ongelman ydin.

Jos jokin maa tai ideologia olisi löytänyt todella hyväntavan olla ja elää, kaikki näkisivät sen ja he liittyisivät välittömästi mukaan. Mutta koska kaikki tietävät, että kukaan ei ole sitä vielä löytänyt, niin siksi kaikki pitävät sitkeästi kiinni omasta ideologiastaan. He saattavat jopa tietää, että heidän systeeminsä ei toimi, mutta silti ei anneta periksi. Kommunismi on hyvä esimerkki tästä. Kaikki kommunistiset maat tiesivät jo kymmeniä vuosia ennen kuin Neuvostoliitto hajosi, että kommunismi ei toimi ja / tai että kapitalismi toimii paremmin. Ja vielä tänäkin päivänä on maita, jotka pitävät sitkeästi kiinni kommunismin harhasta. Mutta länsimaat eivät ole yhtään sen parempia, sillä me kaikki pidämme sitkeästi kiinni omasta harhastamme. Usko tai älä, kaikesta muutoshalusta huolimatta todellinen muutos on yksi vaikeimmista asioista ihmiselle.

*****

- Elämäntaidonpolulla eteneminen edellyttää sitoutumista hyvään oloon. Sitoutumisessa piilee avain. Heti kun syvällä sielussamme teemme omasta hyvästä olostamme kaikkein tärkeimmän päämäärämme, monet vastukset kaikkoavat, ja saamme johdatusta polullamme. Voiko mitään arvokasta saavuttaa ilman vankkaa sitoutumista siihen?

*****

- Huolehtimalla huolettomaksi. Kun pidämme lapsistamme hyvää huolta tai paremminkin kun meillä on aito halu huolehtia heistä, he kasvavat itsestään kuin juurikkaat pellossa. Mutta jos yritämme välttää vanhemman vastuuta, sitten heistä vasta harmia on. Paradoksi on, että mitä parempaa huolta pidämme lapsistamme, sitä vähemmän heistä tarvitsee huolehtia ja päinvastoin. Lapsilla, kuten kaikella elävällä, on vahva sisäinen halu ja luonnollinen kyky selviytyä maailmassa itsenäisesti, jos heille vain luodaan siihen mahdollisuus.

*****

Keskittymällä myönteiseen ja pitämällä hyvät perusarvot sisäisenä kompassinamme voimme menestyä sekä henkisesti että materiaalisesti tässä meidän materiaalisessa yhteiskunnassamme – tai itse asiassa menestymme juuri hyvien arvojen avulla. Meidän ei tarvitse myydä sieluamme paholaiselle, ei riistää, ei kilpailla eikä vahingoittaa ketään.

Vapaus, harmonia, myötätunto, hyvä olo ja kiitollisuus ovat elämän keskeisiä perusasioita. Olemme kuulleet nämä käsitteet jo monesti ennenkin, mutta olemmeko sisäistäneet ne? Ei riitä, että tietää ne älyllisesti. Ne pitää osata laskea aivoista sydämen tasolle, jotta ne tulisivat osaksi jokapäiväistä käytöstämme. Elämäntaidolla tarkoitetaankin juuri näiden arvojen ja oppien sisäistämistä, jalkauttamista arkeen.

Raota mielesi verhoa ja havahdu näkemään vanhat hyvät arvot uudessa valossa, niiden koko loistossa. Oivalla, että kaikkinainen vauraus kumpuaa noista yllättävän yksinkertaisista perusarvoista. Onnellisuudessa ja mielenrauhassa on kyse hyvyydestä – hyvänä ihmisenä olemisesta.

Kokonaisvaltainen menestys tulee nauttimalla elämästä. Se on kykyä olla tasapainossa niin itsensä kuin ympäristönsä kanssa henkisellä, fyysisellä ja materiaalisella tasolla. Materiaalisen puolen liiallinen painottaminen aiheuttaa epätasapainoa. Juuri tuon epätasapainon takia meistä tuntuu aivan kuin elämästämme puuttuisi koko ajan jotain. Vain ollessamme tasapainossa koko elämämme kanssa voimme tuntea olevamme ehyt kokonaisuus.

Vaatii paljon taitoa ja uskallusta nähdä enemmän kuin mieli on valmis vastaanottamaan. Niin yllättävää kuin se onkin, pelkäämme kasvaa niiksi parhaiksi mahdollisiksi ihmisiksi, joita me voisimme olla. Emme tunne olevamme kaiken sen menestyksen arvoisia, joka on meille tähtiin kirjoitettu. Myös sinä voit elää rikasta elämää. Se on helpompaa kuin uskotkaan. Vaadi – lunasta – oma onnesi ja menestyksesi. Vain sinä voit sen tehdä!

*****

- Liiallisen yrittämisen kiro. Nuori munkki kysyi luostarin miekkailun opettajalta, kuinka kauan kestäisi oppia zen-miekkailu. Munkki vastasi: ”Seitsemän vuotta.” Pojan ihmettelyyn, miksi se kestää niin kauan, hän vastasi: ”Miekkailun tekniikan lisäksi soturin on kehitettävä myös henkisiä taitojaan. Se tapahtuu kukka-asettelun ja teeseremonian salojen opiskelulla, mikä vaatii paljon aikaa.” Poika totesi huolissaan hänen isänsä olevan erittäin sairas ja haluavansa näyttää isälleen ennen tämän kuolemaa, että hänestä tulee jotain merkittävää. ”Jos lupaan opiskella kaksi kertaa enemmän kuin muut ja harjoittelen yötä päivää, niin kuinka kauan siihen sitten menee?” Munkki mietti hetken ja vastasi: ”Siinä tapauksessa yksitoista vuotta.”

*****

- Päämäärät voivat toimia meitä vastaan. Melkein jokaisessa päätöksessämme on mukana tavoite: vaatimus tai halu tulla joksikin. Teemme asioita yllättävän harvoin pyyteettömästi pelkästä tekemisen ilosta, vaikka sen pitäisi olla ehdottomasti suurin syy siihen, miksi teemme yhtään mitään. Käymme lenkillä pysyäksemme kunnossa emmekä siksi, että pidämme lenkkeilystä. Työtä teemme vain toimeentulon takia emmekä siksi, että pidämme työnteosta. Opiskelemme, jotta pääsisimme korkeasti palkattuun virkaan, emmekä siksi, että pidämme opiskelusta tai opiskelemastamme alasta. Laajennamme yritystämme saadaksemme lisää valtaa ja rahaa emmekä siksi, että nautimme laajentumisen haasteesta. Emme ratkaise ongelmaa siksi, että sen selvittäminen on osa työtämme, vaan päästäksemme siitä eroon. Kehumme työntekijöitämme, jotta he tuottaisivat enemmän, emmekä siksi, että aidosti arvostamme heitä. Haluamme lastemme käyttäytyvän hyvin, mutta emme siksi, että hyvä käytös olisi heille hyväksi, vaan helpottaaksemme omaa elämäämme. Menemme mökille paetaksemme työelämän stressiä emmekä siksi, että pidämme mökkeilystä.

Mökkeilylle asettamamme vaatimus vähentää stressiä vie mökkeilystä ilon. Tällöin ilon tilalla on päämäärä eli stressin vähentäminen. Stressi ei kuitenkaan vähene pysyvästi väkisin tai määrätietoisesti yrittämällä, vaan löytämällä sen aiheuttaja. Emme voi myöskään nauttia päämäärän saavuttamisesta, jos emme nauti tekemisestä – matkasta päämäärään. Jos lenkille lähtiessämme päämäärämme on selviytyä siitä mahdollisimman nopeasti, menetämme varmuudella suuren osan lenkkeilynautinnosta. Emme voi nauttia juoksusta, jos samalla toivomme sen olevan jo ohi. Juokseminen vain sen tuoman hyvän olon tunteen vuoksi ei myöskään ole täysin pyyteetöntä. Pyyteettömyyttä voisi valaista lasten leikkimisellä. Onnellinen lapsi leikkii pelkästä leikkimisen ilosta eikä siksi, että leikkiminen antaisi hänelle jotain.

*****

- Lisää pesemisen perusoppia :-) Olen seuraillut naisystäväni peseytymistä, kuinka hän KONEMAISESTI ilman minkäänlaista ajattelua harjaa itsensä karkealla sienellä ja käyttää suuren määrän suihkugeelillä aamuin illoin. Etenkin aamulla tähän ei todellakaan ole tarvetta. Hän käyttää myös puhdistusainetta kasvojen pesuun aamuin illoin. Ymmärrän, että naisten täytyy poistaa meikki, joka ei lähde pelkällä vedellä, mutta aamuisin ei ole meikkiä. Samoin hiustenpesun jälkeen hän käyttää suihkugeeliä. Hän laittaa myös hammastahnaa koko harjan mitalta. Hänen suunsa vaahtoaa harjatessa kuin raivotautisella :-). Kysyin, että mistä moinen tapa. Hän vastasi, että hän oli oppinut tekemään niin TV-mainoksista. Tämä kuvaa oivasti kuinka konemaisesti me elämme. Me opimme jonkun tavan emmekä sen jälkeen kyseenalaista sitä, vaan elämme kuin robotit konsanaan.

Olemme kokonaisvaltaisa, joten jos elämme yhdellä elämän osa-alueella konemaisesti, niin teemme myös muilla alueilla. Jos elämme kuin koneet, emme elä nykyhetkessä. Me käymme koulua, harrastamme, teemme työtämme,  lomailemme, kasvatamme lapsemme ja kuolemme konemaisesti.

Yksilöllinen ajattelu ja asioiden jatkuva kyseenalaistaminen on yllättävän harvinaista. AJATTELU ON HARVINAISEMPAA KUIN LUULETKAAN. Useimmat meistä luulevat elävänsä omaa yksilöllistä elämäänsä, mutta näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Me elämme kuin koneet sen mukaan, mitä yhteiskunta, uskonnot ja media meille tuputtavat. Tämä näkyy hyvin esim. nuorten käyttäytymisessä. Kaikilla on päällään samanlaiset muotivaatteet. He kuuntelevat samanlaista musiikkia ja tekevät laumoissa samoja asioita. Tietenkin on olemassa eri ryhmiä kuten esim. hevirokkiporukat, hiphop tai nörtit, mutta jokaisessa ryhmässä käyttäydytään sen ryhmän ’ohjesääntöjen’ mukaan. Myös aikuisilla on samanlaisia viiteryhmiä, joihin kuulumme tai haluaisimme kuulua. Monet hukkaavat koko elämänsä yrittäessään päästä johonkin viiteryhmään. Esim. USA:ssa johonkin kalliiseen country clubiin (tennis / golfklubi) kuuluminen on monille tärkeämpää kuin elämä itse. Me tartumme ideologioihin, aatteisiin, uskontoihin ja jopa toisin ihmisiin koska uskomme / toivomme, että ne tekisivät meidät onnellisesti tai poistaisivat ahdistuksemme ja pahan olon.

Kaikki ryhmittymät, aatteet ja uskonnot rajoittavat. Sanotaan, että kuulut vanhoillislestadiolaisiin, jotka eivät esim. katso TV:tä. Eikö tämä rajoittaisi elämääsi aika paljon? Tai jos kuulut vaikka uusnatseihin, niin tämän ryhmittymän jäsenyys rajoittaa sinua pitämästä toisista roduista. Sitten on erilaisia kerhoja, joihin kuuluminen on olevinaan jonkinnäköinen meriitti. Suomessa esim. Vapaamuurarit ovat yksi tällainen kerho. Määrättyihin klubeihin kuuluminen tai jetsettipiireissä pyöriminen ovat myös olevinaan merkki menestyksestämme ja siitä, kuinka hienoa elämämme on.

Näemme yllättävän paljon vaivaa antaaksemme toisillemme kuvan ’eikö minun elämäni olekin hienoa, sinä varmaan haluaisit elää minun elämääni’. Ongelma vain on, että muut tekevät aivan samoin ja siten meidän kaikkien elämästä tulee vain kilpailua toistemme kanssa siitä, kuka saa oman elämänsä näyttämään parhaalta. (Huom. näyttämään pinnallisesti parhaalta.) Juuri kun sinä saat vihdoinkin ostettua luotolla käytetyn 200-sarjan Mersun, niin joku toinen, joka kuuluu sinun kanssasi samaan viiteryhmään, ostaa uuden 300-sarjan Mersun. Harmin paikka, kun ehdit olemaan kukkona tunkiolla vain päivän pari. No mutta ei hätää. Onhan noita köyhiä sukulaisia Suomi täynnä, joille voi näyttää olevansa jotain, joten tänä kesänä kierretään Mersulla kaikki sukulaiset läpi. Hankimme jopa ’ystäviä’ (kavereita) sen mukaan, miten ne tukevat meidän omakuvaamme = harhaa jossa elämme. Kaverimme saattaa olla  tosi törkeä henkilö, jonka kanssa emme normaalisti haluaisi olla missään tekemisissä, mutta koska hän on rikas tai kuuluisa, niin me annamme hänen hallita meitä. Juoksemme hänen perässään, kuin koira hihnassa.

Mikä on sinun viiteryhmäsi? Miten se auttaa sinua elämään omannäköistäsi elämää? Miten se auttaa sinua olemaan onnellinen? Miten se rajoittaa sinun elämääsi? Miten se tuhoaa elämäsi?

*****

- Opetuksiani ei voi käyttää systeeminä. Tätä konseptia on monien ihmisten vaikea todella ymmärtää. Esimerkkinä tästä: On tutkimuksia, joiden mukaan keski-ikäisen henkilön kädenpuristusvoima on hyvä osoitin ihmisen yleisestä kunnosta ja siitä voidaan aika suoraan vetää johtopäätöksiä, kuinka terveenä henkilö tulee vanhenemaan. Nyt joku saattaisi ajatella, että hommaamalla sormi- ja käsivoiman harjoituslaiteen ja vahvistamalla pelkkiä sormia tulee elämään terveenä. Mutta tämä on systeemi ja siten ei tietenkään toimi. Ja aivan samalla lailla, jos näitä opetuksia yrittää käyttää systeeminä, niiden teho tulee olemaan erittäin laimeaa. Et voi olla tässä hetkessä jotta… Et voi olla hyvä jotta… Et voi antaa anteeksi jotta… Et voi olla myötätuntoinen jotta… jne.

*****

Uhraamme muutaman euron takia päivän, joka on parasta aikaa, yritykselle, joka heittää meidän kylmästi ulos siirtäessään tuotannon jonnekin, missä se saa enemmän voittoa. Ja koska olet päivällä töissä, niin et tietenkään voi käydä kaupassa, joten kaikkien omien asioiden juokseminen pitää hoitaa omalla ajalla töiden jälkeen. Näihin juoksuihin kuluu paljon aikaa ja siihen vielä päälle työmatkat, niin 8 tunnin työpäivät venyvät aika pitkiksi. Eli todellisuudessa 8-tuntinen päivä viekin helposti 9-11 tuntia. Siihen vielä päälle kodin siivoaminen ja kaikki muu vastaava toiminta, joka sinun on tehtävä illalla, koska päivät menevät töissä. Käytännössä tämä alkaa näyttämään siltä, että ainoastaan nukkuminen on sinun omaa aikaasi. Tai itse asiassa monet meistä menevät aikaisin nukkumaan, jotta pystyvät heräämään seuraavana päivänä töihin.

Jopa monet harrastuksesi kuten kuntoilut, hieronnat, Tyky-koulutus ja kuntoutus, terapiat, lomat jne. ovat kalenterissasi vain sen takia, että ne ovat työkuntoa ylläpitäviä toimintoja. Jos sinun ei tarvitsi työskennellä, monet näistä jutuista eivät olisi listallasi. Kai sinun työpaikkasi tarjoaa Tyky-kuntoseteleitä?

Mitä TYKY on? Työkykyä ylläpitävällä toiminnalla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan terveyteen, työ- ja toimintakykyyn, hyvinvointiin ja tuottavuuteen.

Mitä tästä kaikesta hyödytään? Hyvä työkyky lisää työn tehokkuutta ja tuottavuutta ja vähentää sairauspoissaoloista ja muista tuotannon häiriöistä yritykselle aiheutuvia kuluja. Hyvä työkyky on työhyvinvoinnin perusta. (Tyky-teksti on Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston sivulta.)

Tietenkin on hyvä, että työntekijöistä pidetään huolta, mutta on hyvä huomata, että tämä on yleensä aika itsekästä työnantajan puolelta. Kaiken takana ei suinkaan ole sinun hyvinvointisi vaan tuottavuus ja yrityksen hyvinvointi, kuten jopa Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirastokin sanoo nettisivuillaan.

Eli mitä tästä opimme? Nykymaailma on ajan saatossa kehittynyt mielestäni täysin järjettömäksi systeemiksi, jossa suurin osa toiminnoistamme on luotu kannattamaan sitä. Todellisuudessa meillä on erittäin vähän todellista omaa aikaa ja vapautta toteuttaa itseämme. Olemme systeemin orjia. Ja mikä pahinta, suurin osa meistä myy aikansa todella halvalla. Ja kaiken kukkuraksi verot vievät oman osuuden ja joudumme yleensä itse maksamaan työmatkat ja työasumme. Siinä ei monellakaan jää mitään käteen. Ja joku vielä väittää, että tällainen elämä on hyvinvointielämää.

Mitä voimme tehdä? Hypätä oravanpyörästä pois. Tietenkään monilla ei ole siihen rahallisesti mahdollisuutta, mutta yllättävän monet voisivat pienellä suunnittelulla hypätä siitä pois muutaman vuoden päästä. Muutamia perusohjeita: Älä kuluta enemmän kuin tienaat. Säästä. Maksa velat pois. Tee suunnitelma, että esim. viisikymppisenä haluat päästä eläkkeelle tai osa-aikatyöhön. Tietenkin voimme nauttia elämästämme, kun pääsemme viralliselle eläkkeelle 65-vuotiaina, mutta se ei ole samaa kuin viisikymppisenä. Elämä on lyhyt! Karvas totuus on, että monet joutuvat sairaseläkkeelle tai ovat muuten liian raihnaisia nauttiakseen elämästään eläkkeellä niin kuin olivat haaveilleet.

Valta enemmistöllä ihmisistä suuri osa rahoista menee aivan turhaan roinaan. Koko perheelle ostetaan joka vuosi aina uusimmat kännykät ja muut 'lelut'. Autoa vaihdetaan liian tiuhaan. Ostetaan aivan liian kallis mökki tai vene vain sen takia, että niillä voi leuhkia. Jos säästämisestä tekee koko perheen yhteisen projektin, se saattaa yhdistää perhettä. Ja jos ei mitään muuta, niin lapset oppivat tunnollisen rahan käytön.

On yllättävää, kuinka paljon rahaa suorastaan valuu sormien välistä impulssiostoihin ja kaiken maailman turhaan krääsään. Pelkkä kahvi ja viineri päivässä tekevät 500 – 1000 euroa vuodessa. Jos perheessä esim. 3 henkilöä tuhlaa yhteensä 3000 per vuosi, niin siitä kertyy 30,000 kymmenessä vuodessa. Jos sama raha olisi sijoitettu johonkin, niin 10 vuodessa siitä voisi hyvinkin kasvaa 10 tonnia lisää. Eläkkeellä oleva pariskunta elää pitkään 40,000 eurolla, jos talo- automaksut on hoidettu loppuun ja muutkin kulut ovat pienet.

Monet yrittäjät sitkeilevät yrityksensä johdossa kuolemaan asti. He luulevat, että yritys ei tule toimeen ilman heitä. Usein on kylläkin niin, että yritys toimisi paljon paremmin, jos vanhoihin kaavoihin kalkkeutunut johto älyäisi antaa uusien nuorien polvien vetää sitä vuorostaan. Yrittäjillä jos kellään olisi oiva mahdollisuus ottaa vähän rennommin esim. myymällä osuuden firmasta lapsilleen tai jollekin hyvälle työntekijälle ja työskentelemällä itse osa-aikaisesti tai konsulttina.Tietenkin kaikkein paras juttu olisi jos löytäisit työn, josta pidät todella aidosti. Sitä voi tehdä vaikka ilmaiseksi elämän loppuun.

Kuten olen jo monesti sanonut, ostamme tavaraa, jotta se tekisi meidät onnellisiksi ja jotta pääsisimme leuhkimaan ja näyttämään tutuille, naapureille ja sukulaisille, että olemme menestyneitä. Tarkkailepa rehellisesti omaa ostoskäytöstäsi, niin saatat huomata, että näin teet myös sinä.

*****

STOP! Näin se vain toimii. Olemme luoneet (järjettömän) yhteiskunnallisen systeemin, jota on ylläpidettävä hinnalla millä hyvänsä. Emme voi olla terveitä, koska silloin sairaalat, lääkärit ja lääkefirmat menisivät nurin. Sotia ei voi lopettaa, koska miljoonat ihmiset joutuisivat työttömiksi. Kaikissa maissa puolustusmenot ovat erittäin suuri osa valtion budjettia. Liikenneonnettomuudet työllistävät miljoonia ihmisiä. Jopa rauhanaktivistit, hyväntekeväisyysjärjestöt ja muut vastaavat organisaatiot ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne eivät edes enää halua ongelmien (joita yrittävät korjata) häviävän, koska se merkitsisi organisaation loppua. Alunperin niiden päämotivaatio on saattanut olla esim. rauha, mutta nyt se on organisaation hengissä selviäminen.

Moniin, jopa isoihin ihmiskuntaa uhkaavin ongelmiin ja vaaroihin olisi olemassa aika yksinkertaisia ratkaisuja, jos niiden korjaamiseen olisi tarpeeksi tahtoa ja yhteishenkeä. Mutta kun ei ole, koska jokainen ihminen, kylä, kaupunki maa ja maanosa valvovat vain omia etujaan. YK:n, jonka tarkoitus oli toimia koko maapallon yhteisensä edunvalvojana, on täysin turha korruptoitunut laitos.

Voi hyvinkin olla, että olemme jo menneet liian pitkälle ahneuden / itsekkyyden polulla, jota kelkkaa voisi enää kääntää. Eli jos korjaamme yhden asian, niin liian moni muu asia menisi sekaisin. Emme enää millään keinolla tule saamaan kasaan niin paljon yhteishenkeä, että nämä asiat voitaisiin korjata. Voi olla, että kun vihdoinkin huomaamme, että taivas voi todella pudota, alamme epätoivoisesti korjaamaan asioita, mutta silloin se tulee luultavasti olemaan liian myöhäistä.

*****

- Mitä enenemän näitä asioita mietin, ja minä mietin niitä 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa vuodesta toiseen, huomaan, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedän mistään yhtään mitään. Tieto lisää tiedettävän määrää. Kaikkein vaarallisinta oppimisen polulla on luulla, että tietää jotain. Silloin kaikki oppimien pysähtyy sen asian suhteen siihen. Tässä juuri on eri systeemien, tiedekuntien ja uskontojen ongelma, ne pitävät yleensä aina epätoivoisesti kiinni vanhasta tiedosta ja traditiosta viimeiseen asti.

Kaikki asiat, joista kirjoitan ja puhun, ovat vain väliaikaisia tiedonsiruja eivätkä suinkaan mikään lopullinen totuus. Ne saattavat olla askel oikeaan suuntaan, kuten esim. positiivisuus tai kiitollisuus ovat, mutta kumpikaan näistä ei itsessään ole sataprosenttinen vastaus kaikkiin asioihin.

Uskon vakaasti, että löytääksemme lopullisen totuuden (jos se on edes löydettävissä), se löytyy syvällisesti miettimällä ja elämällä perusarvoja, olemalla harmoniassa elämän kanssa sekä elämällä nykyhetkeä. Kun katsoo todella neutraalisti elämää yleensä sekä eläin- ja kasvikuntaa, niin kaikki luonnolliset toiminnot niissä perustuvat yllä mainitsemiini asioihin. Mikään ei perustu aatteisiin tai uskontoihin. Kaikki on kiertoa ja yhteydessä toisiinsa. Eläimet eivät tee työtä (paitsi ihmisen alaisuudessa.) Kaikki tukevat toisiaan jopa kuolemassa. Jos esim. sopuleja syntyy liikaa, niin samoin syntyy myös haukkoja ja kettuja, jotka pitävät sopulikannan kurissa. Jos sopulit pääsisivät lisääntymään ilman kontrollia, niin loppujen lopuksi se olisi jopa niille itselleen turmioksi - kuten on myös ihmisten kanssa. Olemme lääketieteen ja tehoviljelyn avulla onnistuneet ylikansoittamaan tämän pallon. Jonkinlainen harvennus on taatusti edessä.

Eli pointtini on: älä ota mitään tietoa täydellisenä totuutena. Kyseenalaista kaikki tieto, niin koulussa, työssä, uskonnoissa, aatteissa kuin tavallisessa arjessakin. Yksi eläin- ja kasvikunnan perusarvoista on vapaus. Vain olemalla vapaita tiedon vankilasta voimme olla vapaita myös muilla elämän tasoilla.

****

- Sanon usein, että ehkä ei kannata haaveilla ja asettaa itselleen päämääriä. Tämä saattaa äkkiseltään tuntua huonolta neuvolta. Eräässä tutkimuksessa aloittaessaan yliopiston oppilaita kysyttiin, ovatko he asettaneen itselleen päämääriä. Vain 20 % oli näin tehnyt. 20 vuoden päästä kaikkien testissä mukana olleiden oppilaiden varallisuutta verrattiin ja huomattiin, että määränpään itselleen asettaneet 20 % omisti noin 80 % kaikkien yhteenlasketusta varallisuudesta. Eli he olivat menestyneet paljon paremmin kuin ne, jotka eivät olleet asettaneet itselleen päämäärää.

Päämäärissä on vain se vika, että ne sokeuttavat, luovat tunnelivision. Saatamme rämpiä päämäärämme suuntaan koko elämämme vain siksi, että emme älyä kyseenalaistaa sen järkevyyttä. Onko se jotain, mitä me vielä tänäkin päivänä haluamme. Itse asiassa suurin osa haaveistamme ja päämääristämme perustuvat siihen mitä niiden syntyhetkellä halusimme, eli aika usein siihen mitä me nuorena halusimme. Lähes kaikki nuoret haluavat olla lääkäreitä, tähtiä tai muita vastaavia ’ihanne’ammatteja. Mutta nämä ammatit eivät ehkä ole se, mitä me todella haluamme. Toinen ongelma on, että monet asettavat itselleen lähes saavuttamattomia päämääriä. Tämä johtaa jatkuvaan pettymyksen ja riittämättömyyden tunteeseen... jotka ovat negatiivisia tunteita ja siten eivät pitkällä aikavälillä ole meille terveellisiä.

*****

Ajattele jos poliisilla/oikeuslaitoksella olisi tällainen kone käytettävissä. Mitäs jos poliitikot ja maan johto joutuisivat puhumaan puheensa tällaisen koneen analysoimana. Liikeneuvotteluissa kaikilla osapuolilla olisi kone päällä. Saarnatessaan papit olisivat kytkettyinä tietokoneeseen ja seurakuntalaiset voisivat seurata valkokankaalta, milloin pappi ei edes itse usko omia juttujaan. Kun mies palaisi kotiin liikematkalta, vaimo laittaisi tunnistimen miehen ohimolle ja kysyisi, miten matka meni?

Miltä näyttäisi yhteiskunta, jossa ei voisi enää valehdella? Ensi alkuun se kuulostaa erittäin hyvältä. Uskon että sodat, rikollisuus, valehteleminen ja suurin osa pahuudesta loppuisi. Sotia ei pääsisi syntymään, koska neuvotteluissa kaikki joutuisivat puhumaan totta. Jos kukaan ei voi valehdella oman edun takia, niin silloin tietenkin kaikki asiat on paljon helpompi sopia ja näin mitään suuria ongelmia ei edes pääsisi syntymään. Parisuhteet olisivat paljon terveempiä, koska molemmat osapuolet joutuisivat olemaan rehellisiä jne.

Mutta haluammeko ME tällaisen yhteiskunnan? Koko nyky-yhteiskunta perustuu vilpille, valheelle, oman edun tavoittelulle, kieroilulle, toisten sabotoinnille, kilpailijan tuhoamiselle, voittamiseen mihin hintaan tahansa jne. Jos tämä kone yleistyy, joudumme luomaan aivan uudenlaisen yhteiskunnan, jossa kaikki perustuu rehellisyydelle. Ja se saattaa olla kova pala meille. Miten on sinun elämässäsi? Oletko sinä valmis siihen, että työnantajasi ja elämänkumppanisi saisivat tietoon kaikki salaisuutesi?

Voi olla, että poliitikot joilla valta on käsissään, keksivät kaikenmaailman tekosyitä estämään koneen käyttö. Samoin tekevät liikemiehet ja kirkon väki. Ja jos ei muuta, niin he säätävät lakeja, joiden mukaan sillä ei saa penkoa HEIDÄN vanhoja juttujaan. Ehkä ainoa ryhmä, johon tätä konetta tullaan alkuun käyttämään, ovat rikolliset.

Mutta uskon, että tämä kone on liian hyvä, jotta se pysyisi vain oikeuslaitoksen käytössä. Toivon, että kansa painostaa poliitikkoja ja muita vastuuhenkilöitä käyttämään sitä. Tämä kone oikein käytettynä saattaa muuttaa koko maailman.

Elämän keveys, jota me kaikki etsimme, tulee osaltaan juuri siitä, että meillä ei ole mitään salattavaa keneltäkään. Miten voimme edes olettaa, että elämämme voisi olla kevyttä, jos meillä on salaisuuksia, kieroiluja ja valheita, joita joudumme jatkuvasti varjelemaan. Tämä on erittäin raskas tapa elää. Se on keveyden vastakohta. Vain silloin, kun olet läpinäkyvä kuin lasinen kippo, sinulla on mahdollisuus olla vapaa.

Can You Handle the Truth?

"You can't handle the truth," yells Jack Nicholson, as Col. Nathan Jessep, in his famous line from "A Few Good Men." This sort of arrogant thinking has led generations of government officials and those in "black ops" projects to keep a lot of things secret. But are we humans really so incapable of handling truth? Perhaps we'll soon find out.

A new "truth-telling" industry is emerging in the United States...

The Guardian reports that neuroscientists have determined how to scan a human brain to read an individual's intentions before he acts upon them. The new scans allow scientists to identify patterns of brain activity that indicates what a person plans to do in the near future. It is the first time scientists have succeeded in reading intentions in this way.

"It's like shining a torch around, looking for writing on a wall," said John-Dylan Haynes at the Max Planck Institute for Human Cognitive and Brain Sciences in Germany, who led the study with researchers at University College London and Oxford University.

The researchers believe this new science could assist in interrogations of criminals and terrorists, and even bring us a "Minority Report" era (as portrayed in the Steven Spielberg science fiction film of that name), in which judgments are handed down before the law is broken, based on the strength of an incriminating brain scan. Said Professor Haynes, "We see the danger that this might become compulsory one day, but we have to be aware that if we prohibit it, we are also denying people who aren't going to commit any crime the possibility of proving their innocence."

The study asked volunteers to decide whether to add or subtract two numbers they were later shown on a screen. Before the numbers were displayed, they were given a brain scan using functional magnetic resonance imaging (fMRI). Software was then used to predict the person's intentions with 70% accuracy. Although there are significant differences, researchers are already devising ways of deducing what patterns are associated with different thoughts.

Barbara Sahakian, a professor of neuropsychology at Cambridge University, commented, "A lot of neuroscientists in the field are very cautious and say we can't talk about reading individuals' minds, and right now that is very true, but we're moving ahead so rapidly, it's not going to be that long before we will be able to tell whether someone's making up a story or whether someone intended to do a crime with a certain degree of certainty."

Professor Colin Blakemore, a neuroscientist and director of the Medical Research Council, said, "We will have more and more ability to probe people's intentions, minds, background thoughts, hopes and emotions." Apart from the uses in truth detection, this will further enable advances in brain-controlled apparatuses. Such controls for computers, wheelchairs and artificial limbs will make an enormous difference in the lives of the disabled. In the case of a world-class thinker such as Stephen Hawking, we can only wonder how much more productive he would be if he didn't have to search out expressions so tediously on his speech box.

The scientists expect that more advanced versions of brain-scanning technology will read complex thoughts, possibly even before the person is conscious of them. (Long-standing psychological research has established that we make decisions about half a second before we are aware we have done so.) Maybe, therefore, this technology could be deployed in the military to speed up fighter pilots' responses and capabilities to multitask.

There is little question that this advance will lead to major changes in how society operates. Perhaps these truth-telling technologies may become popular in monitoring candidates for office. (But what fun would politics be without lying politicians?) Or perhaps we will see the emergence of "truth centers," where people go to settle civil and criminal legal matters. Consider the real-world story of a delicatessen owner in Charleston, South Carolina.

In 2003, a fire destroyed the owner's deli. But the insurance company withheld a $200,000 payout because it suspected the owner of arson. Consequently, the owner in 2006 paid $1,500 to have his brain scanned by "No Lie MRI" of Tarzana, California.

"We provide a service for people who need to prove they are telling the truth," says No Lie's CEO Joel Huizenga, a biologist-turned-entrepreneur. No Lie used functional magnetic resonance imaging (fMRI) to monitor blood flow in the owner's brain while he answered questions pertinent to the deli fire. According to the company, distinctions between how his brain responded to known truths and falsehoods, versus those regarding the deli fire, confirm his innocence. Huizenga is aggressively marketing the service. Dr. Huizenga already has unnamed governments as prospective customers. Another group is planning to launch a similar service in Massachusetts.

There are still some serious sceptics, of course. "I want proof before this gets used, and proof is not three studies of 40 college students lying about whether or not they are holding the three of spades," says Hank Greely, director of Stanford Law School's Center for Law and the Biosciences. Dr. Greely objects that the completed studies do not consider how results may be affected by age, intelligence, mental health and tricks that subjects may use to fool the machine. (This is also the case with traditional lie detectors. Subjects can mentally substitute their own question for that posed by the interrogator, and they can also simply clench various muscles to raise the body's stress levels and make a statement of truth look like a lie.)

In my view, "truth technologies" would have a highly beneficial effect on society. Negotiations would quickly be settled as each side saw what the other truly wanted and was willing to do. Criminals would see that illegal activity would not stand scrutiny, and government and business leaders would not be able to lie and get away with it. All kinds of relations would be founded and maintained on honesty.  By Jonathan Kolber.

*****

- Miksi me sodimme? On totta, että meillä on rajakiistoja tai joku tyranni haluaa lisää valtaa, mutta suurimmaksi osaksi sotien syyt ovat aina olleet joko aatteellisia tai uskonnollisia.

Ihmiskunta haluaisi elää rauhassa, mutta ongelma on, että me yritämme levittää rauhaa sotimalla. Sodimme rauhan tai vapauden nimissä… eikö tämä ole aika ristiriitaista? Ainoastaan aate aiheuttaa sisällissotia, joissa veli taistelee veljeä vastaan. Ainostaan rauha saa aikaa pysyvää rauhaa. Voimme hyökätä maahan ja pakottaa sen olemaan ’rauhassa’, mutta tämä on vain pinnallista. Ennemmin tai myöhemmin selkkaus jatkuu… kuten Balkanin sodat hyvin osoittivat.

Yksi aatteista, joka aiheuttaa paljon ristiriitaa ja väkivaltaa, on juuri rauhanaate. Greenpeace, monet eläintensuojelujärjestöt ja monet muut vastaavat organisaatiot ovat väkivaltaisia ja siten lisäävät sitä, mitä he yrittävät poistaa. On totta, että he ovat saaneet monia eläimiä ja luontoa koskevia uudistuksia ja lakeja läpi. Mutta uskon vakaasti, että jos he olisivat toimineet aidosti rauhan hengessä, niin ne olisivat menneet läpi helpommin ja nopeammin ja olisivat olleet pysyvämpiä. Monet näistä laeista ovat enemmän silmänlumetta kuin että ne todella estäisivät mitään oleellista. Niillä vain hidastetaan asioiden kulkua hieman.  

Monet metsänomistajat, turkistarhurit, kalastajat, metsästäjät, maanviljelijät ja luonnosta elinkeinon saavat yritykset ovat kaikkea luonnonsuojelua vastaan juuri siksi, että eri järjestöt hyökkäävää heidän päälleen ja tunkevat lakeja väkisin läpi. Miltä sinusta tuntuisi jos joku yleensä täysin asioista tietämätön nuori sitoisi itsensä kettingillä yrityksesi ovenkahvaan ja siten estäisi sinua työskentelemästä? Ja hän vaatisi sinua lopettamaan yrityksesi. Jos näistä asioista neuvoteltaisiin alusta lähtien oikein, useimmat selkkaukset voitaisiin estää, ja kyseiset tahot olisivat paljon yhteistyöhaluisempia eri luonnonsuojelujärjestöjen kanssa.

Niin monesti eri rauhanliikkeiden ja luonnonsuojelijoiden jäsenet vastustavat sokeasti kaikkea mitä järjestöjen johto haluaa heidän vastustavan. Uutisissa näkee kuinka eri nk. rauhanliikkeet mellakoivat USA:n presidentin vieraillessa joissain maissa. Nämä jäsenet ovat suurimmaksi osaksi nuoria, jotka eivät vielä tunne elämän monimuotoisuutta ja ovat helposti johdettavissa. Itse asiassa he ovat kyllästyneitä omaan elämäänsä ja hakevat siihen jännitystä vastustamalla väkivaltaisesti eri tahoja. Useimmat heitä ovat erittäin väkivaltaisia. Heissä on sen verran järkeä, että he eivät pura väkivaltaisuuttaan esimerkiksi pahoinpitelemällä muita henkilöitä, joten he etsivät muita keinoja purkaa sitä. Klassinen esimerkki tästä on turkiseläinten vapaaksi laskeminen. Aidosti luonnosta ja eläinten hyvinvoinnista huolissaan oleva henkilö ei koskaan laskisi satapäin minkkejä tai kettuja luontoon. Ne eivät selviä luonnossa ja ne aiheuttavat paljon tuhoa muille paikallisille pieneläimille. Tämä on väkivaltaa, ei luonnonsuojelua. Kaikki väkivalta lisää väkivaltaa. Minkäänlaisen väkivallan on mahdotonta lisätä rauhaa.

En tarkoita, että turkistarhaus tms. pitäisi kaikkein välttämättä hyväksyä. Meillä kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta se ei oikeuta ketään aiheuttamaan kärsimystä muille. Jalo päämäärä ei oikeuta käyttämään väkivaltaisia keinoja. On monia muita paljon parempia tapoja vaikuttaa. Ja uskon, että monet niistä henkilöistä, jotka nuorina tekevät turkistarhaiskuja, aikuistuttuaan syövät lihaa, käyttävät nahkavaatteita ja saattavat jopa käyttää turkiksia.

Vapaudenaate on toinen aate, joka aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää. Esim. presidentti Bush käyttää sitä nyt tekosyynä sotiinsa. Ja minkäs siinä kukaan tekee jos Bush sanoo, että hän hyökkäsi Irakiin, jotta irakilaiset voisivat elää rauhassa, vapaina ja demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa on myös uskonnonvapaus. Hänellä on (olevinaan) monta arvokasta argumenttia puolellaan, ja niitä vastaan on vaikea väittää. Tietenkään käytännössä niillä ei ole mitään merkitystä, todelliset syyt ovat aivan muut.

Samoin on isänmaallisuuden kanssa, joka on aate. Kaikki aatteet ja uskonnot erottavat meitä ja rauha voi löytyä vain yhdistymisen kautta. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki rajat pitäisi poistaa… vaikka se ei olisikaan mitään huono juttu, vaan että meidän pitää lopettaa muiden tappaminen isänmaallisuuden aatteen nimissä.

Ehkä uusi valheenpaljastus kone pistää lopun sotien järjettömyyksiin. Jotta voisimme luoda uudenlaisen, vapauteen ja rauhaan perustuvan yhteiskunnan, meidän on ensimmäiseksi luovuttava kaikista aatteista, myös rauhan- ja vapaudenaatteista.

*****

- Ongelmia on vaikea korjata pysyvästi, koska katsomme ja yritämme korjata niitä omien uskomuksiemme, halujemme, pyyteidemme ja vaateidemme läpi. Sekoitamme niihin vielä usein aatteet, vakaumukset ja uskonnolliset ajatukset ja mielipiteet. Oletko koskaan katsonut mitään asiaa, etenkään ongelmaa esimerkiksi parisuhteessasi tai lastesi kanssa aidosti neutraalisti ilman, että suodatat sen yllä mainittujen asioiden läpi?

Oletetaan, että lapsesi varastelee tavaroita kaupoista. Tämä on ongelma. Miten voisit korjata sen? Tutkitko ongelmaa lapsesi kautta - mikä itse asiassa ei ole ihan huono idea - mutta yleensä etenkin perhettämme koskevissa asioissa katsomme ongelmia oman napamme kautta, ja juuri siksi ne eivät koskaan korjaannu pysyvästi. Emme korjaa itse ongelmaa, vaan sen osan ongelmasta, joka siinä häiritsee meitä. Me haluamme korjata lapsemme. Emme halua katsoa ongelmaa neutraalisti ja oivaltaa, että lapsi varastelee esimerkiksi siksi, että emme olleet tarpeeksi hyviä vanhempia. Todellisuudessa emme ole kiinnostuneita totuudesta, vaan haluamme nopean laastarivastauksen, jotta pääsisimme ongelmasta eroon ja takaisin omien asioidemme pariin. Ongelman voi korjata pysyvästi vain, jos osaamme katsoa sitä neutraalisti täysin tyhjällä mielellä, värittämättä sitä omien pyyteittemme ja vaateittemme väriseksi.

*****

- Mistä kuolemanpelko johtuu? Tietenkin se, että emme tiedä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, voi olla pelottavaa, mutta suurimalla osalla meistä se johtuu siitä, että emme elä täysillä juuri nyt. Etenkin kun vanhenemme, alamme pelkäämään, että elämämme on valunut ja tulee valumaan hukkaan, ja siksi kuolema alkaa pelottamaan meitä.

Kun elämme täysillä tässä hetkessä, kuolemaa ei ole. Tämä hetki on rakkautta. Rakastuminen ’pakottaa’ meidät tähän hetkeen, jolloin ’minä’ katoaa ja samalla myös kuolema katoaa. Harva jos kukaan meistä pystyy elämään koko ajan tässä hetkessä, mutta mitä enemmän siihen pystymme, sitä parempi ja sitä vähemmän pelkoja ja sitä enemmän rakkautta ja vapautta. Itse asiassa vapaus on rakkautta ja rakkaus on vapautta. Tämä hetki on juuri sitä ajattomuutta, mistä idän viisaat tietäjät ovat puhuneet tuhansia vuosia.

Rakkaus, vapaus ja tässä hetkessä oleminen voivat ilmetä vain silloin, kun ’minä’ katoaa. Seuraapa itseäsi seuraavan kerran kun löydät itsesi hetkellisesti sulautuneena johonkin asiaan täydellisesti – oli se elokuva, kirja tai vaikka lapsen kanssa leikkiminen – niin huomaat, että sinua ei ollut olemassa. Juuri siitä syystä tuo hetki oli niin nautinnollinen. Kun sinua ei ollut olemassa, niin silloin sinun ongelmiasi, huoliasi ja pelkojasi ei myöskään ollut olemassa. Vapaus, rakkaus, ilo, onni, mielenrauha, ajattomuus ja kuolemattomuus eivät löydy mistään systeemeistä, aatteista tai uskonnosta vaan itsensä kadottamisesta tähän hetkeen.

*****

Sanotaan että istut saastuneen joen rannalla ja katsot, kun kaikenlaista roinaa virtaa ohi. Se on tavallaan samaa kuin katsoisit ajatuksiesi virtaa. Ajatuksemme eivät ole puhtaita vaan täynnä 'roinaa', joka saastuttaa mielemme. Roina ei välttämättä estä meitä menestymästä rahallisesti tai pääsemästä päämääriimme, mutta se vaikuttaa taatusti siihen, miten me koemme elämämme.

Jokainen ajatus on joko kuin roska tai puhdas kaarnanpalanen. Jos tunnemme esim. vihaa tai mustasukkaisuutta partneriamme kohtaan, niin miten voimme edes olettaa, että suhteemme hänen kanssaan voisi samaan aikaan olla hyvä? Virta ei voi samaan aikaan olla puhdas ja saastunut. Jos on totta, että elämämme on ajatustemme heijastus, niin silloin partnerisi joutuu kahlaamaan sinun ajatustesi saastuttamassa joessa. Hän ei voi olla mitään muuta kuin sitä mitä sinun ajatuksesi ovat. Hän alkaa toteuttamaan sinun ajatuksiasi ehkä itseltäänkin huomaamatta.

Kuinka minun ajatukseni voivat saada toisen toteuttamaan niitä, eli olemaan ajatuksieni heijastus? Niin kuin usein on, olemme mustasukkaisia aivan turhaan. Oma mielemme luo pelkoja ja harhoja. Eli me itse luomme epäluotettavuuden partnerimme ja itsemme välille. Ihmisillä on myös sisäinen halu vastustaa muiden käskyjä. Oletetaan, että sinä vaadit että partnerisi soittaa sinulle joka ilta. Hän saattaa sen tehdä, koska sinä niin vaadit, mutta taatusti hän aina silloin tällöin unohtaa soittaa, etenkin jos olet siitä hänelle juuri huutanut. Hän haluaa ärsyttää sinua kostoksi, ja siten lisää epäilyä tähän noidankierteeseen. Ajan mittaan sinun jatkuva epäilysi saattaa johtaa siihen, että hän pettää sinua. Eli hän toimii kuten sinä oletit hänen tekevän.

Jos jatkuvasti jankutat toiselle hänen olevan epäluotettava, surkea tai huono ihminen, niin hän saattaa ajan mittaan alkaa uskomaan sinua – etenkin jos hän arvostaa / rakastaa / pitää sinua auktoriteettina. Useissa suhteissa juuri mies yrittää ainaisella alas painamisella rikkoa naisen omanarvontunnon, jotta voisi kontrolloida tätä halunsa mukaan. Mies tekee tämän siksi, että hänellä itsellään on alhainen omanarvontunto. Hän pelkää, että jos naisella on korkea omanarvontunne, tämä jättää hänet.

Tässä on myös toinen puoli. Mitä mustasukkaisemman ajattelet kumppanisi olevan, sitä mustasukkaisemmaksi hän tulee. Eli hän heijastaa sinun ajatuksiasi, aivan kuten sinä hänen. Tämä on kuin hyvin suunniteltu tanssi, jossa te molemmat sekä viette että olette vietävinä. Tärkeää onkin olla valppaana ja nähdä myös oma osuutemme: se, miten me itse saatamme olla vastuussa muiden teoista tai tekemättä jättämisistä.

Emme koskaan näe mitään puhtaana, vaan näemme kaiken mielemme saastuneen joen värittämänä. Joessa on mukana kellumassa myös traditiot, aatteet, uskonnot, päähänpinttymät, vaateet ja pyyteet. Ja tämän vuoksi vain harva ajatuksemme on täysin puhdas. Puhtailla ajatuksilla / teoilla / energioilla on aivan erilainen voima niin lapsiin, puolisoon kuin työkavereihin ja asiakkaisiin kuin tavallisilla (saastuneilla) ajatuksillamme.

Eikö olisi jo aika huomata, kuinka paljon tätä roskaa on myös sinun mielesi virrassa? Eikö ole jo aika alkaa puhdistamaan mieltäsi? Kun ajatus virtaa ohitsesi, seuraa sitä mahdollisimman neutraalisti. Älä vastusta sitä, älä arvostele sitä, älä analysoi sitä, vaan huomaa se ja anna sen mennä menojaan. Saatat sanoa jotain tällaista itsellesi: ”Vau, katsopas tätäkin vihamielistä ajatusta. No olkoon, eiköhän se siitä häviä aikanaan, ei minun ainakaan tarvitse antaa sen vaikuttaa ajatteluuni tai tekoihini nyt kun huomaan sen.” Ja sitten keskityt takaisin tähän hetkeen, eli siihen mitä olet tekemässä.

*****

Mitä enemmän olemme tyytyväisiä omaan sisäiseen elämäämme, sitä vähemmän kaipaamme mitään ulkopuolista. Jeesus ja muut valaistuneet gurut kautta vuosisatojen eivät tarvinneet jännittäviä harrastuksia ja jatkuvaa puuhaamista, koska he olivat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä juuri sellaisena kuin se oli. Harrastuksissa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta rikas elämä ei tule mistään tekemisestä, vaan se kumpuaa sisältä. Noin yleisesti ottaen kaikkein tyytyväisimmät ihmiset ovat niitä, jotka ovat tyytyväisiä omaan pieneen elämäänsä. Monesti juuri raha tuo meille mahdollisuuden juosta eksoottisissa lomakohteissa ja kalliissa harrastuksissa etsimässä onneamme. Ja siten omalla tavallaan vauraus saattaa aiheuttaa pahaa oloa, koska palaamme noilta lomiltamme yhä tyhjempinä.

*****

- Harrastuksista vielä sen verran, että kannattaa ehkä katsoa, mikä on se todellinen motivaatio harrastuksiemme ja tekemisiemme taustalla. Kaverini vaimo tokaisi pilkkimisestä: ”Minun ukko saa juoda kotona.” Aivan kuten pilkkiminen on monelle paikka, missä on hyvä tissutella Koskenkorvaa kevätsunnuntaina, samoin monelle muulle kalastus, mökkeily, golf, etelänlomat, rapujuhlat, talkoot, kortteliliigojen harjoitukset, laskettelu, saunomiset, syntymäpäivät, monet juhlat, retkeily jne., ovat vain tekosyitä juomiselle. Totuus on, että ilman olutta ja viinaa harrastukset ja tapahtumat jäisivät monelta henkilöltä tekemättä. Itse asiassa monesti viina on pääasia näissä asioissa. Onko sinulla rohkeutta tarkastella objektiivisesti omia harrastuksiasi ja niiden motiiveja? Mieti, kuinka monta kertaa menisit mökille, kalaan tai harrastuksiesi pariin, jos niistä puuttuisi viina?

*****

- Vaatii viisautta ja rohkeutta tarkistaa omia ajatuksiaan, periaatteitaan, päämääriään, halujaan, uskomuksiaan ja pelkojaan. Useimmat meistä elävät yleisen oletusarvon mukaan. Eli sen mukaan mitä yhteiskunta, kirkko, perhe ja ystävät olettavat elämän olevan. Mutta onko tämä oletusarvo se meidän juttu?

Myös minun täytyy (jatkuvasti) tarkastella omaa elämääni ja opetuksiani. Minua on mietityttänyt yhä enemmän positiivisuus, jota kaikki kirjat ovat täynnä. Positiivisutta mainostetaan vastaukseksi kaikkiin ongelmiin. Mutta en ole varma, kuinka hyvin se loppujen lopuksi toimii, tai ehkä on olemassa vielä tehokkaampia keinoja.

Negatiivisuudesta. Itsekin sanon usein, että olemalla myönteinen edesauttaa meitä elämään hyvän elämän, mutta myös negatiivisilla, pahoilla, vihaisilla, katkeroilla, ahneilla henkilöillä käy hyvä tuuri. He menestyvät alallaan, elävät pitkään, ovat terveitä, rikkaita ja heidän elämänsä on päällepäin katsottuna ihan ok. He saattavat olla tosi pessimistejä ja vaikeita esim. työpaikalla, mutta silti heidän elämä on yleisesti ottaen aivan yhtä hyvä kuin kaikkien muidenkin henkilöiden samalla työpaikalla. Joku toinen on erittäin tunnollinen, auttaa työkavereitaan on hyvä ja rehellinen ihminen, mutta loppujen lopuksi hän ei ole yhtään sen onnellisempi kuin tämä negatiivinen henkilö on. Eli mikä selittää tämän näennäisesti ristiriitaisen asian?

*****

- Hyvyys ei takaa onnea, eikä pahuus pahaa oloa. Molemmat ovat vain sanoja ja se, mitä ne tarkoittavat, voi olla täysin erilainen eri ihmisille. Hyvyys on palkinto itsessään. Siitä ei välttämättä seuraa mitään hyvää. Jos me olemme hyviä, jotta siitä seurasi jotain, niin silloin mukana on pyyde, eikä se ole enää aitoa hyvyyttä. Itse asiassa se saattaa ajoittain olla pahuutta. Yleisesti ottaen kylläkin voi sanoa, että jos olemme aidosti hyviä meillä, on paljon suurempi mahdollisuus siihen, että elämämme tulee olemaan hyvä.

Pahuus on katsojan silmässä. Islamilaiset terroristit ovat pahoja meidän silmissä, mutta ei omiensa joukossa. Jopa Saddam saattoi koko valtakautensa ajan uskoa, että hän tekee kaiken oman maansa ihmisten eteen, aivan kuten Bush uskoo tekevänsä sotimalla arabeja vastaan. Molemmat henkilöt ajattelivat tekevänsä hyvää, kun todellisuudessa molemmat aiheuttivat pahaa.

Oliko Saddam onnellinen? Tietenkään en voi varmuudella sanoa mitään suuntaan tai toiseen. Mutta vaikka hänet hirtettiin lopussa, hän ehti elää suhteellisen vanhaksi. Hän eli taatusti jännittävän elämän palatseissa ja matkustellen maailmalla. Hänellä oli valtaa ja rahaa tyydyttää kaikki halunsa, oli ne sitten mitä tahansa. Hänellä oli kaikki uusimmat lelut ja huvitukset, parhaat lääkärit, ravinto ja apu sormennapsauksen päässä. Hän pystyi jakamaan miljardeja dollareita perheelleen, sukulaisilleen ja ystävilleen. Hän oli kuuluisa, hänellä oli tärkeä työ, hän kirjoitti kirjoja ja vaikutti historiaan. Tekikö kaikki tämä hänestä onnellisen, sitä en tiedä, mutta jos sitä verrataan esim. jonkun suomalaisen tavallisen ihmisen elämään, joka tekee vuorotyötä minimipalkalla jossain keskellä synkkää korpea, niin kummalla on parempi mahdollisuus (pinnalliseen) onneen. Vaikka Saddam olisi tietänyt olevansa paha, niin silti luulen hänen olleen ainakin yhtä onnellinen kuin tämä esimerkki-suomalainen. Yllä olevan tarkoitus ei ole verrata ketään, vaan näyttää, että nämä asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin miltä ne saattavat tuntua. Juuri sen takia niitä pitää ruotia ja miettiä kaikilta eri kanteilta. Ainostaan ymmärtämällä nämä asiat juurta jaksaen voimme ymmärtää itsemme.

*****

PALAUTETTA: .... Mutta asiaan... luin todella mielenkiinnolla blogiasi jossa kerroit että se saattaa kuulostaa hyvinkin negatiiviselta jne. Olen itse jo vuosia pohdiskellut samojen asioiden kehässä ja monet mielipiteesi voin hyvinkin allekirjoittaa. Se, että onko ne oikeita ei kukaan voi antaa vastausta. Voiko ihminen oppia ja tulla paremmaksi suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä? Hetkellisesti kyllä... joskus tuntuu jopa siltä että on itsekin oppinut jotain, mutta sitten huomaa aina löytävänsä itsensä samoista maneereista ja rutiineista. Tuttu on niin turvallista, muutos oli se sitten positiivista taikka negatiivista tuntuu aina pelottavalta.

Yleensäkin kaikkea leimaa pelko. Ei uskalla elää koska pelkää elää. Keskinkertaisuus ja vaikeneminen on kaikessa ahdistavuudessaankin helpompaa kuin kohdata se suuri mörkö joka voisi paljastua kaiken maskin takaa. Ottaisinko minä vastuuta omasta elämästäni? On helpompaa syyttää huonoa työnantajaa ja esim. vaikeita lapsia ja tunteettomia omia vanhempia jne. siitä, että tyydyn elämään puolittaisena sieluna ja kieltäydyn tutustumasta todelliseen itseeni. On helpompaa olla uhri.

Mutta... en osaa itsekkään kertoa miksi kirjoitan tätä vastinetta Sinulle. Ehkä lohduttaa tieto että edes joku on tehnyt jotain elämälleen vaikka tie ei varmasti ole ollut helppo eikä ruusuinen. Toivotan voimia ja uskoa (vaikket enää uskovainen olekaan) taipaleellasi. Minä uskon että ihminen voi saada kaiken minkä haluaa, mutta jos ei ole rohkeutta ottaa vastaan haluamaansa, ei sitä myöskään saa. ....

VASTAUS: Yes tällaista tämä meidän taival täällä maanpäällä on. Liian usein se on ongelmasta, vastoinkäymisestä tai siitä samasta vanhasta tylsästä toiseen menemistä. Kaikki on puurtamista ja väkisinivääntämistä, kun lähes kaikki voisi olla niin paljon nautinnollisempaa. Kun katsomme ympärillemme; maapallon, luonnon, ihmisten ja elämän yleensä monimuotoista ja kauneutta, niin mahdollisuudet ovat 110 % siihen, että meillä kaikilla voisi olla erittäin antoisaa täällä, kun nyt valtaväestöllä elämä tuntuu olevan sitä samaa vanhaa tylsää vääntämistä.

ikä estää meitä elämästä elämää joka todella maistuu joltain? Me itse, ei kukaan muu. Meidän omat asenteemme, uskomme ja pelkomme. Eikä mikään muu! Hyvä uutinen on, että jos kerran se on meistä itsestämme kiinni, niin silloin me voimme halutessamme tehdä tälle asialle jotain.

Mistä me saamme nämä meidän asenteemme, uskomme ja pelkomme? Vallassa olevilta valtarakenteilta; yhteiskunnalta ja kirkoilta. Jos sinä olisit syntynyt esim. Afganistaniin jossa Talibanit / Mullat pitävät uskonnollista kuria niin takaan, että asenteesi elämää kohtaan, uskosi ja pelkosi olisivat täysin erilaisia, kun mitä ne ovat nyt.

Mutta oli miten oli, ehkä kaikkein paras paikka aloitta itsensä kehittäminen on: Sanomalle elämälle YES sellaisena kuin se kohdallesi tulee juuri nyt. Se ei voi olla minkään muun näköistä. Muutoksen alku on, nähdä oma elämä neutraalisti sellaisena kuin se on, eikä vastustaa sitä. Tästä voi kummuta uutta. Tämä uusi saattaa olla jotain täysin uutta, mutta usein se on myös vanhaa, eli mikään muu ei muutu, kuin meidän asenteemme elämää kohtaan. Meidän asenne muutos auttaa meitä nauttimaan elämästämme juuri sellaisena kuin se on. Meidän ei tarvitse tehdä mitään suuria muutoksia tai repiä juuriamme irti nykyelämästämme, vaan alamme uudelleen arvostamaan lapsiamme, puolisoamme ja koko elämäämme sellaisena kuin se on. Meillä on asunto, terveyttä, aika matkustella, mökki, ruokaa ja hyvä ilmainen koulutus lapsille, vanhemmat, ystäviä, rauha maassa, rahaa, kaikki tarvittavat lelut ja välineet, harrastuksia ja vapaus tehdä mitä haluamme. Tämä on aika hyvä paikka aloittaa kohentamaan elämäänsä. Eikö näin ole? Mieti minkälaiset mahdollisuudet sinulla olisi kohentaa elämääsi jos olisit syntynyt naisena Mullojen alaiseksi jonnekin Afganistanin vuoristoon.

*****

Mitä tapahtuu, jos emme elä omaa elämäämme? Tunnemme olomme tyhjäksi. Tätä tyhjyyttä yritämme sitten paikata kukin erilaisin keinoin. Joku juo, toinen syö. Kolmas etsii aina vain uusia ja jännittäviä harrastuksia. Sitten ostetaan mökki, tehdään lapsia tai hommataan koira, jotta elämä vihdoinkin maistuisi joltain. Ja jos nämä eivät auta, niin sitten ryntäillään elämysmatkailuun kaukomaille. Joku touhuaa tuolla, toinen täällä... joku tatuoi itseään jaloista päähän, kukaan ei oikeasti ole läsnä missään, vaan kaikki ovat oman tyhjiönsä vankeja, minkä kautta kokevat elämän ympärillään.

Eräs tämän päivän polttavista kysymyksistä on lihominen. Kun elämästä häviää polte, into ja mielenkiinto, niin monille syömisestä tulee kaiken tuon hävinneen elämänilon korvike. Syöminen sentään vielä maistuu joltain, kun kaikki muu arki on kuin jäitä polttelisi. Jos näin on, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi syömisestä tulee niin tärkeä osa päiväämme ja lihomme. Ja eikö olekin totta, että liikakiloja yleensä tuppaa tulemaan juuri silloin, kun olemme onnettomia, masentuneita tai stressaantuneita? Ei kukaan liho silloin kun on rakastunut ja onnellinen. Mieti sitä.

Täysi elämä ei ole välttämättä täynnä toimintaa ja asioita, vaan sitä että koemme kaiken (arjen) täytenä. Oli se sitten torilla käynti tai loma. Täysi elämä ei tule minkään asian kautta, vaan se on täysillä elämisen oheistuote. Eli meidän on ensin osattava elää täysillä tässä hetkessä, jotta voisimme elää täyttä elämää. Ehkä suorin tie täysillä elämiseen on elää vastustamatta sitä mitä on.

*****

- Olen ollut tällä itsetutkiskelun polulla reilut viimeiset 15 vuotta. Olen ollut mukana monenlaisessa koulutuksessa niin osanottajana kuin kouluttajana. Ja voin aivan suoraan sanoa, että sen perusteella, mitä olen näissä koulutuksissa (omissa sekä muiden) kokenut ja nähnyt tapahtuvan (tuhansille ihmisille), niin niistä on saanut todellista pitkäaikaista hyötyä vain kourallinen ihmisiä.

Näin ei ole välttämättä siksi, että koulutus olisi aina huonoa. Sillä ei ole niinkään väliä, kuinka hyvä kouluttaja on, vaan sillä, mitä oppilas tekee saamallaan tiedolla. Olen huomannut, että useimmat meistä ottavat opettajaltaan saaman tiedon ilomielin vastaan, jos se tukee sitä, mitä olemme ja haluamme olla. Mutta jos se menee ristiin halujemme kanssa, kuittaamme sen turhaksi tai emme ota sitä kuullaksemme. Eli keksimme jonkin tekosyyn, miksi se ei koske meitä.

Mistä tietää onko koulutus hyvää? Varmuudella ei mistään. Mutta lähtökohtana voisi pitää, että 90 % kaikesta tarjonnasta on lähes täysin hyödytöntä ja monet ovat jopa vahingollisia. (Tämä ei ole vain minun omaa mutu-tietoa, vaan useat viimeaikaiset tutkimukset tukevat tätä väitettä.) Tietysti jokaisesta koulutuksesta voi saada jotain hyödyllistä irti, mutta mistä sen tietää, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista? Ehkä vuosien päästä voi katsoa taaksepäin ja oivaltaa, että se ja se jollain kurssilla oppimamme juttu oli hyvä ja hyödyllinen. Ongelma on, että todellinen syvällinen muutos tapahtuu sellaisella tasolla, johon emme pääse käsiksi mielellä. Siksi emme voi tietää koulutuksessa ollessamme, onko se hyvä juttu vai ei. Yleensä ottaen useimpien koulutusten hyöty on joko erittäin lyhytaikainen tai pinnallinen tai molempia.

Pysyvä, todellinen syvällinen muutos tapahtuu aina ajatuksen tuolla puolen, jossain tuntemattoman rajamailla, johon emme pääse käsiksi ajatuksellamme tai mielellämme. Yleensä kaikki muutos, mitä meille elämässä tapahtuu, on vain vanhan pinnallista muunnosta. Joku saattaa sanoa, että sekin on parempi kuin ei mitään, ja ehkä näin onkin joissakin tapauksissa. Mutta noin yleisesti ottaen olisi ehkä parempi, jos ei tapahtuisi yhtään mitään muutosta, koska jos olisimme tarpeeksi kauan jumissa ongelmassa, niin ehkä vihdoinkin tekisimme jotain, mikä johtaa pysyvään muutokseen. Nyt saamme näiltä kursseilta ja kirjoista hieman uutta potkua, uusia oivalluksia ja toivoa juuri sen verran, että jaksamme taapertaa taas hetken eteenpäin, mutta todellisuudessa mikään ei ole muuttunut mihinkään. Itse asiassa joka kerta kun hautaamme ongelmamme uuden oivalluksen avulla taas hetkeksi, niin se porautuu aina vain syvemmälle psyykeemme, jolloin sitä on aina vain vaikeampi korjata.

Monille meistä elämäntaitokirjat ja -kurssit ovat vain uusi pakokeino. Voimme ainakin uskotella itsellemme, että yritämme tehdä asioille jotain, vaikka todellisuudessa se on vain hämäystä ja itsepetosta. Opimme näillä kursseilla vain uusia sanoja, uusia ajatussuuntia, uusia ideoita jotka ovat meille vain tyhjiä mielikuvia, uusia systeemejä ja uusia kikkoja joilla hämäämme itseämme.

Puhumme viikonlopun jossain retriitissä rakkaudesta ja myötätunnosta, mutta emme edes ymmärrä, mitä nämä sanat todellisuudessa tarkoittavat. Palaamme maanantaiaamuna töihin ja olemme aivan samanlaisia (tylyjä, töykeitä, piittaamattomia) työkavereitamme kohtaan kuin olimme ennen kurssia. Aviopuoliso on se sama xxxxx kuin mitä hän oli ennen viikonloppua. Rakastamme ja olemme myötätuntoisia vain jos siitä on hyötyä itsellemme.

Se, että luulemme tietävämme, mitä sanat rakkaus ja myötätunto merkitsevät, itse asiassa aiheuttaa lisää juuri niiden vastakohtaa. Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun väkivalta eli ruumiillinen kuritus oli hyväksytty kasvatusmenetelmä niin kouluissa kuin kodeissa. Eli sen ajan kasvattajat LUULIVAT tietävänsä mikä on hyvää kasvatusta, mutta loppujen lopuksi näillä silloin viimeistä huutoa olevilla väkivaltaisilla kasvatusmenetelmillään he aiheuttivatkin enemmän väkivaltaa ja pahuutta, eli juuri sitä, mitä he yrittivät korjata. Tänä päivänä asiat ovat aivan samoin. Suurin osa asioista, joita teemme parantaaksemme maailmaa, aiheuttaa juuri sitä, mistä yritämme päästä eroon!

Jo pelkästään näiden kahden sanan todelliseen ymmärtämiseen menee yksi ihmisen elämä, ei niitä opi viikonlopun aikana tai lukemalla pari kirjaa. Jos meillä ihmisillä olisi edes hieman myötätuntoa, koko maapallo olisi paljon parempi paikka meille kaikille. Mutta koska meillä ei ole sitä, emme välitä mitä todellisuudessa tapahtuu. Olemme kehittäneet hienot sumuverhot ja hämäyskeinot, jotta emme näkisi, mitä tapahtuu lastenlapsillemme, puolisollemme ja ihmisille ympärillämme. Saati sitten, että näkisimme kaiken sen kärsimyksen, mitä tapahtuu oman elinympäristömme ulkopuolella.

Yksi ehkä räikeimmistä esimerkeistä on antaa lastemme lihoa, vaikka tiedämme miten liikalihavuus tulee vaikuttamaan heihin niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Voimme sanoa, että lasten lihavuus on yhteiskunnan ongelma ja että emme voi sille mitään. Mutta jos todella välitämme, niin taatusti voimme tehdä sille jotain. Usein näkee ylilihavien vanhempien syöttävän lihaville lapsilleen roskaruokaa jossain pikaruokalassa. Useimmiten nämä lapset ovat liian nuoria itse ymmärtämään lihavuuden vaarat. Ja sitten kun he murrosiässä oivaltavat lihavuuden haitat koulukiusauksen ja seurustelu-ongelmien kautta, on usein liian myöhäistä tehdä mitään. Eipä ole ihme, jos lapset aikuistuttuaan saattavat alkaa vihaamaan vanhempiaan.

Olemme kokonaisvaltaisia. Yllä oleva esimerkki kuvaa koko tämänhetkisen yhteiskunnan tilaa. Kaikki ovat niin oman napansa ympärillä ja omien mielihalujensa vankeja, että kenelläkään ei ole aikaa katsoa, mikä on kokonaistilanne. Emme me todellisuudessa välitä, mitä luonnolle tapahtuu tai miten lapsemme voivat, ovatko he tyytyväisiä, käyttävätkö alkoholia tai huumeita jne. Todellisuudessa haluamme vain itse saada viimeisimmät muotijutut ja elektroniset vempaimet, hienon auton ja mökin Saimaan rannalta. Näiden asioiden todellinen hinta on meille täysin mysteeri ja tulee myös pysymään mysteerinä, koska meillä ei ole aikaa miettiä sitä. Näiden (turhien) halujemme hinta on ainainen ahdistus, paha olo, tyytymättömyys, riittämättömyys, ja ne tietenkin vaikuttavat kaikkeen elämässämme, kuten parisuhteeseemme, työpaikkamme ilmapiiriin, suhteeseen lapsiimme jne. Aikaa ei ole, koska meillä on aina kiire jonnekin... jonnekin, missä onni odottaa meitä taulu-TV:n muodossa. Tässä kiireessä lapset ja luonto jäävät jalkoihin.

Myötätunto ei välttämättä ole aina helppoa ja miellyttävää. Joskus esim. työpaikalla potkujen antaminen on osoitus toisen auttamisesta. Jos joku henkilö ei ymmärrä, että tämä työ ei ole häntä varten (koska hänen tekonsa selkeästi osoittavat sen), niin silloin me autamme häntä antamalla hänelle mahdollisuuden löytää se oma juttunsa jossain muualla. Tämä on myös myötätuntoa itseämme ja muita työntekijöitä kohtaan. Usein yksi mätä omena pilaa koko korillisen omenoita. Samoin on parisuhteessa. Jos toinen ei ymmärrä, että on parempi lähteä eri suuntiin, niin tekemällä päätöksen hänen puolestaan autamme häntä. Samoin lasten kanssa. Aina vain uusien lelujen ostaminen ei ole hyvyyttä, vaan yleensä päinvastoin. Lastemme roskaruoan, sipsien, makeisten ja jäätelön syönnin ja limsan juonnin lähes täysin lopettaminen voi näyttää raa'alta, mutta tämä on sitä todellista välittämistä. Se ei tietenkään tarkoita, että nämä asiat evätään vain lapsilta, vaan että koko perhe alkaa elämään terveellisemmin kuntoilemalla ja harrastamalla yhdessä. Aito auttaminen, rakkaus ja myötätunto saattavat ajoittain olla itse asiassa aika rankkoja ja ne saattavat joskus näyttää jopa niiden vastakohdilta.

Herkkujen epääminen lapsiltamme on vaikea juttu, mutta koko ihmiskunta tulee joutumaan tekemään tällaisia rajuja epäämisiä tulevaisuudessa, jos yleensä aikoo selvitä hengissä ollenkaan. Tässä on kaksi tietä. Ensimmäinen on tehdä muutokset rakkauden ja myötätunnon kautta nyt heti, kun on vielä ehkä aikaa, tai myöhemmin väkipakolla, jolloin voimakas selviää ja heikko ei. (Tästä lisää myöhemmin.)

Juuri myötätunnon ja elämänrakkauden puutteen takia elämämme on koneellista, pinnallista ja kuollutta. Kun meillä ei ole rakkautta itseämme ja elämäämme kohtaan, myymme sielumme markkinataloudelle. Luulemme että onni on tavarassa, kun se todellisuudessa on myötätunnossa, rakkaudessa ja hyvyydessä. Ilman myötätuntoa ei voi olla hyvää, täyttä elämää. Joten jos tämä on totta, niin eikö sinun kannattaisi oppia ymmärtämään, mitä myötätunto todellisuudessa tarkoittaa?

*****

- Herääminen (harhasta) vaatii äärettömästi rohkeutta, tarmoa ja sitoutumista. Sitä ei voi saavuttaa väkisin tekemällä. Se vaatii avoimen mielen ja valmiutta tehdä se, mitä polkumme sitten tuokin eteemme. Se voi tapahtua myös helposti ja nopeasti, mutta ainoastaan jos siihen on sitoutunut täysin. Tuntematon tulevaisuus, joka on tällä polulla alituinen kumppani, tekee siitä niin haastavan.

Noin yleisesti ottaen voi sanoa, että ne ihmiset, jotka puhuvat heräämisestä ja tässä hetkessä olemisesta, eivät yleensä ymmärrä näitä asioita ollenkaan, tai he ymmärtävät ne ainoastaan intellektuaalisella tasolla. Tässä, kuten kaikessa, teot määrittävät meidät, eli katsomalla näiden henkilöiden omaa elämää on helppo nähdä, elävätkö he sitä mitä puhuvat, vai onko se vain teoreettista höpötystä. Tämä ei tarkoita, että niillä jotka tietävät näistä asioista jotain, olisi täydellinen elämä tai että he olisivat täydellisiä ihmisiä.

Tällä polulla nimenomaan tekomme määrittävät meidät, eivät puheet. Juokseminen kurssilta kurssille ja kirjasta kirjaan vain sekoittaa päätämme lisää. Niin kuin kaikki vanhojen gurujen kirjat kertovat, me tiedämme jo kaiken mitä meidän pitääkin tietää. Tarvitsemme vain oikeita tekoja.

Herääminen tai sen puute on isompi juttu kuin miltä se ehkä näyttää. Heräämättömyys merkitsee maapallon tuhoa. Mitkä ovat rakkauden, auttamisen ja myötätunnon vastakohdat? Ahneus, itsekkyys, välipitämättömyys ja julmuus. Eivätkö juuri nämä asiat ole pinnalla kaikkialla juuri nyt? Eivätkö juuri nämä asiat aja meidät tuhoon?

*****

- Hyvyys... Ihmiset ovat hyviä, he rakastavat ja ovat myötätuntoisia yleensä useimmiten siksi, että saisivat jotain vastaavasti takaisin. Eli tällöin noiden asioiden takana on vaade tai pyyde. Toisin sanoen, teemme asioita yllättävän harvoin pyyteettömästi. Jopa se, että jos edes ajattelimme mielessämme, että kun autan jotain henkilöä, niin hän on minulle palvelun velkaa tai että auttaessani olen tehnyt jotain sellaista millä on arvoa, ei ole pyyteetöntä antamista tai auttamista. Jos mukana on pyyde, se on vaihtokauppaa tai myymistä eikä aitoa pyyteetöntä antamista; näillä on suuri ero. Myyminen ja vaihtokauppa ovat tietenkin OK omalla alueellaan, mutta niitä ei kannata sekoittaa siihen antamiseen tai auttamiseen, mistä tässä on kyse.

Jos autamme pyyteellä, niin silloin se aiheuttaa lisää sitä, mitä sillä yritetään poistaa. Jos rakastamme jotta saisimme jotain, aiheutamme vain lisää pahuutta ja julmuutta. Haastavan tästä tekee se, että kaiken antamisen, rakkauden ja hyvyyden täytyy olla aitoa, jotta se toimisi. Aitous ei ole helppoa. Hyvyys on itsessään palkinto. Itse asiassa se on kaikkien kallein palkinto.

*****

- Kävin katsomassa Thaimaan kuningasta koskevan valokuvanäyttelyn, joka esittelee hänen elämäänsä ja saavutuksiaan. Hän on kauimmin vallassa oleva kuningas maapallolla (60 v). Siinä hänen nuoruuden kuviaan katsellessa mieleeni tuli, että näinköhän hän oivalsi se suuren mahdollisuuden, jonka hän sai kuninkuuden mukana. Hänellä on mahdollisuus vaikuttaa suoraan miljoonien ihmisten elämään joko hyvin tai pahoin. Mutta pistääkö hän oman etunsa ensin ja kansalaiset seuraavaksi, kuten niin usein käy vielä tänäkin päivänä etenkin monissa vähemmän kehittyneissä maissa. Vaikka en ole mikään asiantuntija alalla, sen verran kuitenkin olen lukenut, että esim. Thaimaan naapurimaissa Kambodzhassa  ja Laosissa pääministerit ja valtion johto sukulaisineen omistavat suurimman osan maan voimavaroista ja teollisuudesta. Kansa näkee nälkää ja elää kurjuudessa, kun samaan aikaan poliittinen johto riitelee miljardeista.

USA:ssa minimipalkkaa korotettiin ensimmäisen kerran 9 vuoteen, mutta samaan aikaan kongressi korotti omia palkkojaan 7 kertaa. Onko sinulla tietoa miten Suomessa eduskunta on korottanut omia palkkojaan/etujaan suhteessa muiden palkkoihin?

Siinä katsellessa tuli mieleen, että meillä on päivittäin mahdollisuus olla joko hyviä tai pahoja; ei ole mitään välimuotoa. Mutta miten ja mihin me voimme vaikuttaa? Koska en ole kuningas, en voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu minimipalkalle, tms. (vaikkakin kollektiivinen vaikutuksemme voi olla jopa suurempi kuin kuninkaiden, kuten monet vallankumoukset ovat osoittaneet). Ehkä minun pitää aloittaa siitä, mitä on vieressäni. Katson taaksekin, missä naisystäväni lukee keskittyneenä kuninkaansa elämäntarinaa. Hän sekä lähiympäristöni, itseäni unohtamatta, ovat minun mahdollisuuteni parantaa tätä maailmaa. On erittäin tärkeää pitää huolta myös itsestään. Tämä unohtuu usein etenkin naisilta, jotka uhrautuvat perheelleen. Uhrautuminen muiden eteen ei ole kenenkään auttamista. Jos sinä et ole hyvässä niin henkisessä kuin fyysisessä kunnossa, et voi auttaa etkä pitää kenestäkään pitkään kunnolla huolta. Monet miehet, ja nykyään myös naiset, uhrautuvat työnsä eteen. Se ei ole tervettä. Jos vuodesta toiseen tunnemme, että annamme enemmän kuin saamme, se johtaa katkeruuteen, ja aikanaan se saattaa kääntyä vihaksi.

Usein valitamme, että koulu, yhteiskunta, kirkko ja poliittiset päättäjät eivät tee osuuttaan. Tietysti on hyvä huomata epäkohdat ja keskustella niistä, mutta meidän on otettava vastuu omasta elämästämme ja katsottava, mitä me itse voimme tehdä tämän asian eteen. Tästä seuraa tervettä muista huolehtimista. Kuinka usein sinun mahdollisuutesi auttaa, tukea ja olla hyvä jää sinulta käyttämättä?

*****

- Nämä kirjoitukset ovat hieman erilaisia kuin mitä kirjoissani on ja mitä luennoillani puhun. Ne saattavat olla ensi silmäyksellä negatiivisia, pessimistisiä ja jopa hyökkääviä. Aikeeni on kirjoittaa realistisesti niin kuin asiat juuri nyt näen. Realistinen näkemys saattaa olla pessimistinen tai negatiivinen.

Ystäväni sanoi erään luennon jälkeen, että hänen mielestään iso osa jopa niistä henkilöistä, jotka käyvät luennoilla jatkuvasti, eivät ole edistyneet oikeastaan yhtään. He etsivät uusia oivalluksia, positiivisia virikkeitä ja ideoita, jotka antavat heille juuri sen verran uutta potkua (toivoa), että jaksavat ongelmiensa keskellä taas hetken. Mutta he eivät ole valmiita tai halukkaita tekemään mitään oleellista ongelmilleen. Monesti luennot ja kirjat ovat vain kainalosauvoja ja hämäystä. Tietenkin on aina olemassa sellainen mahdollisuus, että aikansa luennolta toiselle juostuaan vihdoinkin tulee järkiin ja tekee ongelmilleen jotain, mutta siinä olen samaa mieltä, että monille kirjat ja luennot ovat pakoa ongelmista.

Jos ajattelet sitkeästi, että kunhan olen positiivinen ja toivon parasta niin kaikki tulee olemaan hyvin, niin silloin tulet pysymään harhan vankina. Realistisuus ja jopa negatiivisuus on usein parempi kuin höpöhöpö-positiivisuus. Jos ei mitään muuta, niin ainakin se osoittaa meille sen, mitä emme halua. Voimme käyttää tätä oivallusta ponnahduslautana uuden alkuun.

Monesti yritämme olla positiivisia, jotta meidän ei tarvitsisi tehdä asioille mitään… jotta meidän ei tarvitsisi olla rehellisiä itsellemme… jotta meidän ei tarvitsisi muuttaa mitään. Ajattelemme positiivisesti (valehtelemme itsellemme), että liikakiloni eivät tule vaikuttamaan terveyteeni mitenkään. Lapseni tulevat olemaan ok, vaikka he juovat ja polttavat tai käyttävät huumeita. Avioliittoni tulee jotenkin itsestään korjaamaan sen ongelmat. Tupakointi ja alkoholinkäyttö ei tule vaikuttamaan minun terveyteeni mitenkään. Yritykseni tai työpaikkani tulee olemaan ok, vaikka olenkin laiska, jne. Tämä ei ole positiivisutta vaan itsepetosta. Aito positiivisuus ei ole vastustamista, kuten usein käy. Me vasustamme sitä miten asiamme ovat ja sitten yritämme väenväkisin muuttaa asenteemme ja ajatuksemme positiiviseksi... tämä on vastustamista.

Jos et tiedä, mitkä ovat todelliset syyt siihen miksi poltat, käytät huumeita tai  mielialalääkkeitä, olet laiska, ylensyöt jne., niin et millään voi korjata niiden todellista syytä. Ainostaan jos olet tarpeeksi rohkea katsomaan ongelmasi todellisen syyn, voit tehdä sille jotain. Jos meillä on tarpeeksi rohkeutta nostaa kissa pöydälle, niin asiat selviävät usein kuin itsestään. Mutta niin kauan kuin kierrämme ongelmaa kuin kissa kuumaa puuroa, sitä on mahdotonta selvittää. Siksi realistisuus ja jopa negatiivisuus ovat tärkeitä, koska ne ovat totta. Emme tarvitse lisää tyhjää höpöhöpö-positiivisuutta, jota monet kirjat ovat täynnä. Jos haluamme parantaa elämäämme, meidän on haluttava kohdata totuus itsestämme ja asioista ympärillämme, olivat ne kuinka negatiivisia tai rankkoja tahansa. Itsetuntemuksessa totuus on juuri se, mitä etsimme. Ainostaan tätä kautta voimme korjata ongelmamme ja löytää vapauden ja onnen.

Ehkä ymmärtämällä asiat negatiivisuuden kautta opimme jotain uutta. Kaikkien kirjoituksieni aie on auttaa sinua löytämään se sinun oma turvallinen satamasi, jossa voit olla onnellinen. Mutta ennen kuin voimme löytää sinne, meidän on tunnettava polku sinne, sen vaarat (harha) sekä tietenkin meidän on tunnettava itsemme. Niin kauan kuin elämme omatekoisessa harhassamme, emme voi millään löytää sisällämme olevaa polkua omaan onnelaamme. Itsetuntemus sekä oman ja muiden luoman harhan tuntemus ovat ne tärkeimmät seikat tällä polulla.

Sinulla on myös vastuu, että lukijana osaat ottaa näiltä sivuilta oleellisen. Näiden ajatusten lukeminen saattaa olla haastavaa. Pystytkö lukemaan ne neutraalisti ja kaivamaan esiin niistä sen, mikä voi auttaa sinua omalla polullasi? Pienellä työllä sinä ja perheesi voitte löytää sen oman pienen nurkkauksen, jossa voitte olla tyytyväisiä vaikka muu maailma olisi minkälaisessa myllerryksessä ympärillänne. Onko tällaisia omaan elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä edes olemassa? On, mutta erittäin vähän ja suurin osa heistä ei ole koskaan lukenut yhtään ”kolme askelta onneen” -kirjaa tai käynyt millään kurssilla. He ovat oivaltaneet asioita itsekseen jollain syvemmällä tasolla. Ole realistinen, älä vastusta sitä miten asiat ovat ja ole oikeasti positiivinen. Ole valmis tekemään se mitä polkusi tuo eteesi. Tekosi määrittävät sinut.

*****

- Uuden oppiminen, mistä itsensä kehittämisen polulla juuri on kyse, on yllättävän vaikeaa. Jos opimme jotain uutta, se yleensä merkitsee sitä, että joudumme muuttamaan asenteitamme, ajatuksiamme ja tekemisiämme. Tämän takia emme monestikaan halua oppia uutta, vaan haluamme vain vahvistaa sitä mitä jo tiedämme.

Jos eteemme tulee jokin uusi, etenkin sellainen asia josta emme ole samaa mieltä, vastustamme sitä. Emme halua kuulla mitään mikä pistäisi ajattelumme uusiksi. Mutta jos haluat todella edistyä polullasi, sinun on nimenomaan oltava avoin kaikelle uudelle. Se ei suinkaan tarkoita, että sinun pitäisi omia kaikki uusi ilman, että kyseenalaistat sen. Tärkeää on olla kumoamatta uusia ajatuksia liian nopeasti vain sen takia, että et ole niistä samaa mieltä. 

*****

- Thaimassa näkee paljon ihmisiä shortseissa ja uimapuvuissa. Yllättävän monilla, jopa naisilla, on paljon tatuointeja. Kiinalaiset sekä muut aasialaiset merkit ovat suosittuja. Samoin ovat uusiseelantilaiset maori-kulttuurin ja tahitilaiset kuviot.

Uskon, että nämä ihmiset eivät ole ajatelleet mitä tekevät, vaan ovat ottaneet tatuointeja, koska tatuointi on in – tai oli in. Tatuoinnin kulta-aika on jo ohi ja olemme jo siirtymässä seuraavaan muotivillitykseen. Monet tatuointeja ottaneet vannovat tai puolustelevat tekoaan sillä, että ne ovat taidetta, mutta totuus on, että he menivät muotivillityksen mukana. Aivan kuten muutama vuosi sitten miehillä korvakorut olivat in, mutta nyt ei enää ole. Korvakorun saa halutessa pois, mutta tatuointi onkin jo hankalampi poistaa.

Toinen seikka, mikä minua on aina ihmetyttänyt tatuoinnissa on se, että miksi symbolit pitää aina hakea mahdollisimman kaukaa omasta kulttuuristaan? Tatuoikohan uusiseelantilainen itseensä Kalevala-aiheisia symboleja? Syy tähän on se, että nämä henkilöt ovat niin muodin talutushihnassa (vankina), että he tatuoivat sitä, mikä on muodissa. Henkilö joka tatuoisi itseään 'oikeista' syistä tuskin valitsisi itselleen täysin vieraita symboleja. Maorien symbolit saattavat näyttää coolilta, mutta ei niillä ole mitään syvempää merkitystä suomalaiselle. Alkuperäiset maorit ansaitsevat tatuoinnit sitä mukaa kuin kasvavat ja tekevät urotöitä. Ei niitä oteta tuosta vain, vaan ne ansaitaan. Aivan samoin kuin jos sanalla sisu olisi merkki jonka voisi tatuoida, niin tuskin joku uusiseelantilainen ymmärtäisi sen syvän merkityksen samalla lailla kuin jokainen suomalainen ymmärtää luuytimessään asti. Uusiseelantilaiselle se olisi vain tyhjä sana: periksiantamattomuus; mutta suomalaiselle se merkitsisi paljon enemmän. (Ehkä sisulle pitäisi luoda symboli. Esim. Kalevala-aiheinen ympyrä, jonka keskellä S-kirjain, jonka molemmissa päissä on nyrkki?).

Tatuointivillityksen järjettömyys kuvaa hyvin sitä, kuinka suuri voima muodilla ja markkinavoimilla on. Yleensä miehet väittävät, että naiset menevät liian helposti muotivillityksien mukaan. Mutta nyt ovat osat vaihtuneet ja raavaat miehet ovat vuorostaan tulleet jymäytetyiksi oikein kunnolla. He tulevat maksamaan siitä kovan hinnan joutumalla kantamaan merkkejään mukanaan koko elämän. Suurin osa tatuoinneista on hankittu nuoruuden huumassa, jossa tulee tehtyä kaikenlaisia tyhmyyksiä. Lohikäärme tai skorpioni, joka kaksikymppisenä näytti niin kovalta jutulta, voi viisikymppisenä olla aivan eri juttu. Ajattele miltä tuntuisi, jos sinun pitäisi pitää 20 vuotta sitten muodissa olleita vaatteita päälläsi vielä tänään? Samoin korujen ja hiusmuodin kanssa. Ja ajattele, miltä tatuoinnit tulevat näyttämään, kun iho vetää vanhemmiten rypylle. Ja etenkin naisilla! Tulee olemaan hankala mennä avonaisessa iltapuvussa kutsuille, kun tappurat ja kiinalaiset symbolit roikkuvat pitkin kehoa kuin kastunut vesivärimaalaus.

On ihan ok, jos on pieni tatuointi jossain piilossa. Samoin on myös liiallisten lävistysten kanssa. Monille on jäänyt lävistyksistä elinikäisiä arpia. Ennen kuin otat tatuoinnin, mieti miksi haluat ottaa sen. Syy on, että haluat olla kapinallinen, cool, in, yksilöllinen, osa in-porukkaa, erilainen, kovis, rohkea jne. Tällainen henkilö ei tunne olevansa tarpeeksi sellaisena kuin on. Monien kohdalla etenkin isot tatuoinnit ovat merkki huonosta itsetunnosta. Ja loppujen lopuksi kaikkien noiden halujen takana on halu olla onnellinen tai onnellisempi!

Totuus on, että kun yrittää olla jotain noista yllä olevista asioita, niin todellisuudessa on niiden vastakohta. Ei kukaan ole cool tai rohkea tatuointiensa kautta. Ei lohikäärmetatuointi tee kenestäkään kovista. Nämä asiat kumpuavat sisältä. Toinen hyvä esimerkki tästä on vuosi pari sitten muodissa olleet t-paidat ja lippikset, joissa luki 'No Fear'. Ainoastaan sellainen henkilö, joka pelkää, laittaisi tällaisen paidan päälleen. Todella rohkea henkilö tuskin osaisi tällaista tuotetta. Mitä sinä yrität peittää tatuoinneillasi? Muutamia mahdollisuuksia: Pahaa oloasi? Pelkoa, että ole tavallinen? Pelkoa, että olet pelkuri? Pelkoa, että et ole cool?

Samoin merkkivaatteita, isoja logoja ja muita vastaavia villityksiä käytetään peittämään huonoa itsetuntoa. Olen itsekin ollut niiden vanki, joten en ole yhtään sen parempi kuin muutkaan. Mutta iän mukana on tullut myös varmuutta, että olen ihan ok enkä tarvitse jotain räikeällä logolla varustettua paitaa pönkittämään huonoa itsetuntoani. En suinkaan tarkoita, ettei saisi pukeutua muodin mukaan, mutta jos katsot ympärillesi, niin huomaat, että ne henkilöt, joilla täytyy aina olla viimeisimmät muotivaatteet, vempaimet ja isoimmat logot, ovat eniten muodin eli kaupallisuuden vankeja. Tietenkin tässäkin kuten kaikessa on poikkeuksia, eli jos muoti on aidosti se meidän oma juttu, niin silloin muodin seuraamien tapahtuu oikeista syistä.

Muotivillitykset, lävistykset ja tatuoinnit saattavat näyttää harmittomalta jutulta, mutta se kuvastaa hyvin ihmisen luonnetta paljon syvemmältä. Jos sinä olet säästynyt tatuoinneilta, niin minkä (muoti) villityksen vanki sinä olet? Mitä se sinulle merkitsee? Miten se hallitsee sinua? Mitä yrität sen kautta todistaa? Mitä toivot sen sinulle antavan? Mitä se todellisuudessa antaa sinulle? Miten se rajoittaa sinua?

*****

- Mikä on meidän vastuumme ympäristössämme? Mikä on meidän vastuumme jos huomaamme, että ystävä /perheenjäsen on masentunut, alkoholisoitunut, huumeiden käyttäjä, menee läpi seksuaalista identiteettikriisiä, lihoo jne? Onko meidän vastuulla nostaa kissa pöydälle ja yrittää auttaa heitä?

Juuri siksi, että emme ota tarpeeksi vastuuta ympäristöstämme, meillä on niin paljon ongelmia niin yksilöinä kuin yhteisönä.  Olemme oppineet virheellisesti, että esim.rikollisen ilmiantaminen on väärin. Tämä on median luoma kuva.

Ongelma etenkin perheenjäsenten auttamisessa on usein myös se, että hyökkäämme toista vastaan räyhäämällä ja syyttämällä. Tämä vain aiheuttaa lisää sitä, mitä yritämme sillä poistaa.

Tärkeää kaikessa auttamisessa ja toisten tukemisessa on osoittaa heille neutraalisti, ilman minkäänlaista syyttämistä tai hyökkäämistä, että olemme huolissamme heistä. Kenestäkään ei tule huumeriippuvaista viikossa tai kahdessa, vaan se vie kauan aikaa. Eli monet ongelmat alkavat ja kasvavat salakavalasti emmekä itse huomaa, kuinka monta likakiloa on tullut tai kuinka alkoholisoituneita todellisuudessa olemme.

Myötätunto, aito tuki, anteeksianto ja toisen hyväksyminen ovat meidän parhaat työkalumme toisen auttamisessa. Emme voi pakottaa ketään laihduttamaan, joten älä edes yritä sitä. Parasta on vetää ystävä syr