Helsingin kaupungilla on Saison Finlandaise en France -hankkeen yhteydessä ainutkertainen tilaisuus esitellä ajankohtaista ja korkeatasoista suomalaista kulttuuria Pariisin sydämessä.

Tapahtuma keskittyy erityisesti pääkaupunkiin porttina koko Suomeen. Saint Sulpicen aukiolle kohoavalla helsinkiläistorilla pariisilaisyleisö pääsee tutustumaan tämän hetken kuumimpaan kotimaiseen kärkeen niin taiteen, muodin ja muotoilun kuin musiikin, kirjallisuuden ja kulinarismin aloilta. Mukana on joukko eturivin taiteilijoita ja tekijöitä, omien alojensa maineikkaimpia edustajia.

Helsinki à Saint Sulpice -tapahtuman ajaksi aukiolle pystytetään yhteensä parikymmentä kojua ja telttaa, jotka esittelevät kotimaisia tuotteita. Etsimme suomalaisia ranskaa puhuvia henkilöitä eri kojuihin ja telttoihin avustaviksi myyjiksi päivän tai muutaman kerrallaan - tai koko kymmenen päivän ajaksi. Palkkioksi on hyvän mielen ja uusien kokemusten lisäksi luvassa lippuja kulttuuritapahtumiin. Vapaaehtoisille tarjotaan myös päivittäin lounas torin suomalaisravintolassa.

Ilmoittautuessasi kerro mitkä päivät sopivat sinulle sekä mahdollinen toiveesi kojun alan suhteen. Vapaaehtoisille järjestetään koulutustilaisuus 7.4. Suomi-instituutissa. Ilmoittaudu ihmeessä mukaan !

Lisätietoja: Laura Serkosalo
laura [piste] serkosalo [ättä] nuorenvoimanliitto [piste] fi ; puh. +358 44 5636534

http://www.helsinkisaintsulpice.fi

• Sanoja on oltava tasan 100.
• Otsikoi teksti!
• Otsikkoa ei lasketa sataan sanaan.
• Yhdyssanavirheistä rangaistaan.
• Aloituslause kuuluu tekstin alkuun, johon loppuosan on luontevasti nivouduttava.

Aloitusvaihtoehtoja on kolme:

1.) Niitä tuli vastaan vähemmän ja vähemmän.
2.) Yhtäkkiä aurinko paistoi.
3.) Veden läpi ei kuulunut enää mitään.

Lähetä kirjoitukset kaikkien kritiikkipiiriläisten sähköposteihin to 24.1. klo 16 mennessä!

***

Arki

roskia viedessään mies huomasi yöllisen talvimyrskyn jäljet
etupihan jäteastia oli kaaduttuaan antanut ylen värikkään sisältönsä
harakkojen pidoissa naakatkin saivat osansa

lupasin siistiä pihapiirin ja siivota talon, kunhan olisin vienyt lapset päiväkotiin
palattuani menin petaamattoman sängyn päälle ja tartuin kirjaan
tunnit kuluivat nautinnollisesti Herra Oblomovin ja Mozartin kuulien parissa

keitin välillä pannullisen kahvia, ja mietin, mitä sitten
pyykit ehtisin laittaa myöhemmin, avaamattomien laskujen pino oli vaiti
kännykän herätyskello soi puoli viideltä

hain lapset, mies tuli töistä, suunnittelin päivällistä
jääkaapissa ei ollut siskonmakkaroita keittoon
eiliset pizzalaatikot lojuivat tahriintuneen joululiinan päällä

***

Ositus

Alumiiniseen ämpäriin olen kerännyt kaikki iskut
pyöränsarvessa kuljetan kahtatoista vuotta
sillankorvassa ravistelen raivokkaasti sinut itsestäni
kumoan kuonan virtaavaan veteen

uusi kirves halkaisee pölkyn viiteen osaan
lipaston laatikko on täynnä syttöjä
hyytävin ilmein katson palavia kuvia
valaiseva leimahdus tuhkaa paperiset sanasi.

(Satu B-L)

***

Tonttu laahusti synkissä mietteissä sukat märkinä. Oli käytävä vielä monen ikkunan takana. Kun tulisi edes pakkasta, ei olisi niin pimeää ja märkää. Erään talon luona kurkki ikkunasta sisään soma tonttutyttö. Tonttu kurtisti kulmiaan – kuka hänen nurkillaan kulki?
Hän hiipi tytön taakse ja kröhäisi. Tonttutyttö säikähti niin, että lakin kulkunen helähti. Hän kääntyi ja hymyili iloisesti Tontulle. – Olen eksynyt, tonttutyttö sanoi.

Tontun sukat kuivuivat siinä hetkessä, ja hänelle tuli iloinen mieli. Olisipa tonttutyttö soma ikioma! – Neuvon tien, jos kuljet kanssani. Tonttutyttö hymyili uudelleen, ja otti Tonttua kädestä.

Akka kylän laskit kantoi,
joka murun läävään antoi.
Sika lihoi, akka laihtui. --
Joulun alla vuoro vaihtui.

Aiheeseen liittyen kirjoittamani runo.

***

ennen kuolemalinjaa

rohkeat miehet taputtivat toisiaan olkapäälle

viimeistä kertaa muistivat rakkaansa

pilvet ja tuulen ja kesäpäivät

heittäytyivät tappavan sateen alla

kaverin verta kasvoillaan

***

Maija

Kritiikkipiirin tapaamiset tämän vuoden osalta ovat sitten pulkassa, sillä viimeinen tapaamiskerta 15.12. on enemmistön äänin siirretty ensi kevään puolelle. Jouten kritiikkipiiriläiset eivät kuitenkaan vietä luppoaikaansa, sillä tehtäväksi on annettu ---> seitsemän kuolemansyntiä. Valitkaa niistä omanne, sukeltakaa syntiin syvälle ja työstäkää siitä tarina. Tyyli on vapaa, tekstin pituus mieluummin pitkä kuin pätkä. Maijalta toivon runon jokaisesta synnistä. Sen lisäksi voisitte ottaa itseänne niskasta kiinni ja ryhtyä elävöittämään tätä blogia teksteillänne ja viesteillänne.

Pour le lancement d’une version finlandaise du site Skyrock.com, Téléfun, éditeur web du groupe Skyrock, recrute un(e) animateur (trice) de communauté. Un profil impérativement bilingue finnois-français.

Lisätietoja Maurelitan blogin ilmoituksessa.

Mark on juuttunut Euroopan asemille junalakon takia. Hänen paluunsa viivästyy ja siksi hän soitti ja pyysi minua perumaan sekä perjantain, että lauantain kirjoittajakurssit Porvoossa. Kokoontuminen on viikon päästä samaan aikaan.

Haikeaksi ja melankoliseksi meinaa mennä myös tekstit. Etsitään sanoja, synkkiä sanoja, ja kirjoitetaan niitä niin paljon, että niistä tulee valokkaita. Tai keksitään uusia sanoja, eikä yrmystellä sateisilla teillä sukat märkinä. Minä olen kirjoittanut niin, että on kädet kipeinä. Upottaisin ne jäähän, että turtuisivat - nuo verille raadellut sormet! Näppäimistö polttelee ja aakkoset kiusaavat unissakin. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas myhäilee pöydälle, ei siitä voi pitää näppejä erossa! Erikoislainat ja aakkostukset. Lyhenteet ja pilkut! Ah, ystäväni pilkut. ,,,,,,,,,,,,,,,,, olen virallinen pilkuttaja!

Tuossa jokin aika sitten huvittelin ja keksin uuden sanan ja sille merkityksen: Ukkua. Liikkumista kuvaava verbi. Ukkuva. Erityisesti Itä-Suomen metsissä reippaasti kävellen liikkuva itsenäinen mieshenkilö, joka juttelee metsäneläimille.

Jollei kenelläkään ole parempaa tietoa, niin pidätän itselläni sanan tekijänoikeudet!

Yhtään runoa en ole marraskuussa kirjoittanut. Joko olisi sen aika.

***

villapaita tuulettuu

räntäsateessa

lapset kintut märkinä huutaa pihamaalla

lumiukko on hiekkaukko

viimevuotisia käpyjä

kylmiin poskiin puhaltaa lämmintä

eikö se lumi tule jo

***

Karheaa marraskuuta toivottaa haikeanvaikea putkis

A. Henkilökuva. Luo henkilö hänen toimintansa kautta!

B. Jännite. Jännite luodaan tekstiin kysymysten kautta.

C. Dialogi joko vie tarinaa eteenpäin tai synnyttää jännitettä.

Taru korosti myös, että on sallittua tehdä tehtävän vierestä tai sinne päin.

Henkilökuva - dialogi

- Yritä saada Pertti punastumaan, Juhani huikkasi minulle kesäpäivien illallispöydässä Pertin lähestyessä. Entuudestaan en Perttiä tuntenut.

- Mikä olet horoskoopiltasi? kysyin.

- Leijona, Pertti vastasi hämillään.

- No, se on hyvä se. Sovimme erinomaisesti yhteen.

Silloin Pertti punastui.

Illallinen jatkui ja Pertti palasi omaan pöytäänsä. Pöytäseurueemme oli juhlatuulella. Viini virtasi, hekotus kaikui. "Mikä on pontikankeittäjän mielilaulu? Läksin minä kesäyönä käymään!" Lisää tirskuntaa ja hohotusta.

- Saanko luvan, Pertti pokkasi.

- Ethän pahastunut? kysyin häntä seuraten.

- En, hämmennyin kyllä.

- Se oli Juhani, joka halusi saada Sinut punastumaan.

- Taisi kaveri onnistua.

- Niin taisi.

- Taidanpa tulla kiittämään häntä, Pertti vastasi virnistäen saattaessaan minut hetkeksi paikalleni.

Anja

Eija

Tervehdys taas,

en ole vielä täysin sisäistänyt Kirjoittamisen kritiikkipiiri -blogin "karttaa", joten en tiedä, meneekö tämä teksti oikeaan paikkaan.
Asia on tämä: suunnittelen kulttuurijournalismin kurssin järjestämistä ja tutkailen, kuinka paljon kurssille voisi olla tulijoita.
Kurssilla opiskeltaisiin taiteilijahaastattelujen, kritiikkien ja muunkinlaisten lehtijuttujen kirjoittamista. Ensisijainen kohderyhmä olisivat kulttuurilehtien sekä päivälehtien kulttuuriosastojen avustajat ja sellaisiksi pyrkivät.

Kurssi nivoutuisi aluksi osaksi Porvoon kansalaisopiston kritiikkipiiriä, mutta haarautuisi myöhemmin Särön omaksi koulutukseksi, johon olisi myös erillinen osallistumismaksu. Maksuilla katettaisiin osa kuluista, loput maksettaisiin Särön omista koulutusrahoista.

Kurssin pääopettajana toimisi freelance-toimittaja Eija Mäkinen. Vierailevia luennoitsijoita tilattaisiin esimerkiksi Helsingin Sanomilta. Kurssipaikkoja olisivat Porvoo tai Helsinki tai molemmat. Ja kokoontumiskertoja olisi aluksi 5-8 kertaa, kysynnästä ja taloudesta riippuen enemmänkin. Kommentoikaa!

Mark

Työpsykologiaa Paris Descartes-yliopistossa opiskeleva Eeva tekee parhaillaan lopputyötä ekspatriaateista ja heidän perheistään. Hänen kohderyhmänsä on suomalaisnaiset, jotka ovat tulleet Ranskaan miehensä työn vuoksi.

Lopputyö on osa laajempaa yliopistolla tehtävää tutkimusta, jonka tarkoituksena on parantaa ekspatriaattien ja heidän perheidensä ulkomaankomennukseen valmistautumista ja sen sujumista. Haastattelulla pyritään kartoittamaan ekspatriaattiperheiden kokemuksia Ranskassa asumisesta. Haastattelu on luottamuksellinen ja kaikki siitä saatava tieto käsitellään nimettömänä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet henkilöt tulevat saamaan yhteenvedon tutkimuksen tuloksista.

Jos löytyy kiinnostusta ja aikaa uhrata hetki hyvään tarkoitukseen, ottakaa yhteyttä osoitteseen evahjelt@hotmail.com tai 06.20.25.54.37.

Kirjailija Eeva Kilven parahduksenomainen runo paljastaa, ettei kirjoittaminen ole aina niin helppoa kuin lukijana voisi kuvitella. Tiedättehän tuon lähes pyörryttävän tunteen, kun avaa kirjan ja saa heittäytyä vahvan tarinan vietäväksi milloin historiallisten henkilöiden, milloin kaukaisten galaksien sotureiden, milloin omaa itseä niin kovasti muistuttavan antisankarin seurassa.

Suomen ensimmäinen kirjailija, jonka elämänvaiheista on säilynyt tietoa jälkipolvienkin ihmetellä, oli birgittalaisveli Jöns Budde, jonka ensimmäinen tunnettu teos Pyhän Matildan ilmestyksiä valmistui vuonna 1469. Toki tekstejä oli suomalaisten saatavilla aiemminkin, mutta Budden tuotannolle on luonteenomaista persoonallisuus, oma kädenjälki, joka erottaa hänet aiemmista kirjoittajista.

Jäin eilisen tapaamisemme jälkeen miettimään omaa rooliani ryhmässä. Olen itse nimennyt itseni sparraajaksi ja tarvittaessa kielipoliisiksi, vaikka Markus sanan kuullessaan irvistelikin. Kyse ei ole välimerkkien kyttäämisestä, vaan yritän ennen kaikkea kannustaa kirjoittajia olemaan rohkeita omassa kielessään ja luomaan elävää, hurjaa ja soivaa suomea. Olennaista on, että jokainen löytää itse oman äänensä – ja myös pitää siitä kiinni!

Satu kysyi Säkeitä menneisyydestä -merkintäni kommenteissa, onko runoilijan välttämätöntä avata oman tekstin sisältö kertomalla, mistä tekstissä on ollut kyse silloin kun se kirjoitettiin?

Ei missään tapauksessa. Työ puhuu aina puolestaan – tai ainakin sen pitäisi puhua. Selittäminen voi valottaa lukijalle/katsojalle/kuulijalle teoksen lähtökohtia ja taiteilijan tavoitteita, mutta se voi myös turhaan rajata vastaanottajan tulkintaa. Tätä tarkoitin verratessani runojen nimiä hillopurnukoiden etiketteihin. Jos tekijä itse ilmoittaa purnukan sisältävän puolukoita, mahdollisuus nähdä mustikoita – tai peräti sieniä tai lohikäärmeen hampaita – torpedoituu saman tien.

Uskon, että kirjoittaminen lähtee syvästä henkilökohtaisesta tarpeesta. Kun asiat kasaantuvat mielessä, niitä on pakko käsitellä. Lähtökohtana voi olla jokin itseä häiritsevä ajatus, voimakas tunne tai tilanne, jossa kirjoittaja kokee olevansa törmäyskurssilla maailman kanssa. Monet hiertymät ja kokemukset ovat kuitenkin ihmisille yhteisiä, ja siksi teksti ei jää yksityiseksi. Siksi selityksiäkään ei tarvita.

Kiitos ystäväni, Päivin, joka kertoi tämän tarinan minulle.

Toivon, että kurssilaiset lauantaiksi, tai halukkaat blogiin, miettivät, minkälainen ihminen Herra Ye on. Ja sitä, miten tämä liittyy omaan kirjoittamiseen ja henkilöhahmoihin, joita luo.

Taru

SSS-1: Juurikkaan pitkät hautajaiset

9.2.2006 klo 17:48 |

(julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.2.2006) .

Juurikkaan viljely on Suomessa vaarassa loppua. Tämä kaikesta toiveikkuuden herättelystä huolimatta. Salon tehdas laitetaan kiinni ja Säkyläkin ilmeisesti lähivuosina. Samalla EU:hun liittymissopimus vuodelta 1994 muuttuu maatalouden kannalta täysin mitättömäksi paperiksi. Siinä nimittäin luvataan oikeus ja mahdollisuus tuottaa elintarvikkeita joka puolella Eurooppaa. Miksi mikään maatalouden muoto olisi turvassa, jos kerran sellaisen ruoka-aineen valmistus lopetetaan Suomesta, jota ilman tuskin minkäänlaista ruokaa voi valmistaa?

Voisiko joku (viisas) taloustieteilijä kertoa minulle, mitä järkeä on lisätä sellaisten maitten tuotantoa, joka jo valmiiksi tuottavat yli oman tarpeensa? Jos kaikki tähänastiset tuottajamaat tuottaisivat vaikka sen 70% omasta kulutuksestaan kuten Suomi, löytyisi kehitysmaiden sokerillekin kysyntää. Kyseessä olisi taloustieteestä tuttu win-win-tilanne. Jos eurooppalaisen maataloustuotannon idea kerran on varmistaa jonkinlainen elintarviketuotannon omavaraisuus maissa, miten sitä voidaan säädellä Daniscon tapaisten firmojen vaatimuksilla. Jos maatalouden tukeminen loppuisi EU:sta, loppuisi myös elintarvikkeiden tuotanto, niin Portugalista, Ranskasta kuin Suomestakin. Daniskon täytyisi siirtää tehtaansa Brasiliaan jne. jonne sitten saisivat eurooppalaiset insinöörit seurata niitä, jos niin haluaisivat. Käytännössä näiden firmojen olemassaolo riippuu täysin EU:n tuista. Ja niitä tukia ei ole laadittu tuottamaan voittoa yrityksille, vaan takaamaan elintarvikkeiden tuotanto Euroopassa. Virhe oli tietysti myydä Suomen Sokeri juuteille, sen ovat myöntäneet eräät merkittävät talousihmisetkin.

Mutta yksi asia on varma. EU:n suurten maiden, Saksan ja Ranskan elintarviketuotannon tukeminen ei tule loppumaan. Me vaan täällä Euroopan laidalla kohta rahoitamme sitä, kun voisimme samalla rahalla ostaa sokeria ja muita tuotteita kehitysmaista vuosikymmeniksi. Ja kun maataloustukien osuus EU:n budjetista tulee olemaan jatkossakin suuri, alkaa koko EU käymään melkoisen kalliiksi Suomelle. Monet suomalaiset ihmettelevät, mitä järkeä on tuottaa sokeria jossain Suomessa. He luulevat ilmeisesti, että sitä muualla Euroopassa tuotetaan ihan noin vain, ilman tukea. Kun itseasiassa keski- ja länsieurooppalaiset tuottajat saavat melkein joka tuotteen kohdalla enemmän tukea kuin suomalaiset.

Sokeripäätös ennakkotapauksena koko suomalaiselle maataloudelle muodostaa väkisinkin todella vahvan rakennuspalikan EU-vastaisuudelle. Vaan kyllä täällä sinisilmäisiä on oltukin. Ei siitä ole kun pieni aika, kun oltiin "EU:n ytimessä", sitten jäi elintarvikevirasto saamatta ja nyt tapetaan sokerinviljelijätkin. Propaganda puri minuunkin, myönnän. Mutta en usko että olen ainoa, joka joutuu nyt tosissaan tarkastamaan kantaansa "Euroopan suuren perheen" suhteen.

SSS-2: Maailmantalouden täydellinen vapaus on utopiaa, onneksi

21.2.2006 klo 14:37 |

Petri Burtsov kirjoitti (SSS 15.2.) kaupan vapauttamisen siunauksesta, kuten myös kompromissien teosta. Kysyn edelleen, minkä vaihtoehtojen välillä kompromissit tehtiin, ja miksi. Koska sokerintuotanto, kuten muukin elintarviketuotanto Euroopassa ei perustu kaupan avoimuuteen, suhteelliseen etuun tms. vaan muihin arvoihin, olisivat vaihtoehdot voineet olla esim. ”vähennetäänkö sokerintuotantoa Ranskassa vai Latviassa ja kuinka paljon?”. Näin asiat eivät kuitenkaan olleet. Suuret tuottajamaat ja tukien varassa pyörivä elintarviketeollisuus sanelivat vaihtoehdot mm. Suomelle, ja samalla Suomessa puhuttiin ”kompromissista”. Tilanne on hyvin kaukana siitä EU:sta, joka suomalaisille esiteltiin 90-luvun alussa ja EU:sta, johon Suomi liittyi 1994. Sokerintuotannon säilyttäminen Suomessa ei ole mitenkään ristiriidassa EU:n markkinoiden asteittaiselle avaamiselle kehitysmaiden sokerille kuten jo edellisessä kirjoituksessa totesin. Kiina- ilmiö osoittaa meille kilpailun kovuuden. Tähän kilpailuun olemme nyt menossa vain yksi ässä kädessä, -korkea teknologia. Totuus on kuitenkin, että vaikka heräisimme kaikki huomenna insinööreinä, ei meille kaikille silti välttämättä riittäisi töitä, löytyyhän Kiinasta, Intiasta ja muista halvan työn maista myös insinöörejä. Seuraavaksi lähtevät Suomesta kuulemma tutkimus ja tuotekehitys. Nokiakin vähentää Salossa jo nyt. Seuraava askel täydellisen liikkuvuuden maailmassa olisi palkkojen harmonisoituminen, joka esim. Aasian väestömäärä huomioon ottaen tarkoittaa palkkojen romahdusta Euroopassa ja niiden lievää nousua halvan työn maissa. Tämä on onneksi vielä hypoteettinen tilanne, mutta sen realisoituminen ei kenestäkään länsimaalaisesta voi olla toivottavaa.

Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta kilpailun kovassa maailmassa jokainen maa ajaa omaa etuaan. Toivoisin Suomen poliittisen johdon pystyvän parempaan tällä saralla. Historiallisia esimerkkejä tästä on lukuisia.

SSS-3: Arvokeskustelua

2.3.2006 klo 13:15.06

Ilolla havaitsen, että myös suhteelliseen etuun ja äärimmäisyyksiin vietyyn globaaliin erikoistumiseen uskovat, kuten Petri Burtsov (SSS 25.2.2006) ovat kanssani samaa mieltä Suomen heikosta esityksestä EU:n sokeripäätöksestä.

Mainittakoon vielä, että Suomi on sokerin suhteen itse asiassa hyvä esimerkki maasta, joka on valmis avaamaan markkinoitaan vaikkapa kehitysmaille tuottaessaan vain 70% omasta kulutuksestaan. Toisaalta en voi uskoa Euroopaaan, joka kuljettaa peruselintarvikkeet yli 400:lle miljoonalle ihmiselle tuhansien kilometrien päästä. Esim. ajatus lähiruuasta on tämän kanssa täysin päinvastainen. Haluaisin myös tietää, onko laskelmissa otettu huomioon se, miten tuotannon kasvattaminen esim. Etelä-Amerikassa vaikuttaa hintaan, varsinkin nykyään kun etanolin tuotannon kehittäminen (vaikkapa sokerista) kiinnostaa kovasti. Pitää todella miettiä, minkä suuruisen loven sokerin hinta kuluttajan kukkaroon tekee, kun sitä vertaa sokerintuottajien jne. kulutuksen vaikutukseen esim. salonseudun talouteen. Myös ruoantuotannossa raaka-aineet eivät ole kovin suuri menoerä.

Kehitysmaiden ongelmat johtuvat paljolti epätasaisesta tulonjaosta, sekä demokratian ja ihmisoikeuksien puuttumisesta, ja ne ongelmat eivät ole pelkällä rahalla ratkaistavissa. Sokeriviljely ei kehitysmaissa toimi perheviljelmä-mallilla, vaan rahat menevät plantaasinomistajan taskuun, valitettavasti. WTO:n neuvotteluiden suhteen on kyllä mahdollista, että kauppa- ja teollisuussektori on isot markkinat tähtäimessään puhunut puolisalaa suomalaiset ruuantuottajat ulos kuviosta jo aikaa sitten. Mutta jos nykyinen tilanne olisi ollut yleisessä tiedossa vuonna 1992, olisi esim. Keskustan käännyttäminen EU:n kannalle ollut Esko Ahollekin mahdoton tehtävä. Kansanäänestyksen tulos olisi voinut olla toinen.

Mutta arvokeskusteluhan tämä lopulta on. Minulle suomalainen ruoantuotanto on myös osa maaseudun elävänäpitämista, ja näen maanviljelyn myös kulttuurisena arvona. En halua asua Euroopassa, jonka pellot ruohottuvat. Ruoantuotanto on kuitenkin myös turvallisuustekijä, niin ruoan puhtauden ja tuotannon eettisyyden, kuin huoltovarmuudenkin puolesta. Ruoalla kun ei ole substituuttia.

Vaikka olinkin mielestäni valinnut WordPressin tarjoamista ulkoasuvaihtoehdoista ehdottomasti kaikkein tyylikkäimmän, en epäröinyt hetkeäkään luopua siitä, koska olennaista on, että lukijat saavat selvän tekstistä. Tärkeintä ovat kritiikkipiiriläisten runot ja tarinat, ei koreudella keikarointi! Toivottavasti luomamme sanojen maailma näyttäytyy nyt kaikissa sävyissään ja värikkyydessään. Lukuiloa! (Eija)

Lisäys 2.10. klo 9.30
Kurssilaisista Maija paheksui blogin ilmeen vaihtoa ja piti tätä uutta versiota laimeana ja tylsänä. Värikin oli kamala: sairaalansininen. No, tässä olisi nyt punaraitainen versio, kuten WordPress vaihtoehtoa nimittää. Minun näytölläni ei tosin näy minkään valtakunnan raitoja. Parempi?

Vastaus 6.10.2007

Surffaillessaan virtuaalisessa aallokossa paheksuva putkimies vierailee tylsillä ja tylsemmillä sivustoilla. Kritiikkipiirin sivuilla putkimies ällistyy! Miten nerokasta ja lennokasta tekstiä! Upeita oivalluksia ja sanasäilän sivalluksia! Vaan sivun ulkoasu ihmetyttää. Miksi niin tylsät värit? Sillä eihän tuollaisen tekstin takana voi olla mitenkään väritön ja tylsä joukko! Putkimies päättää ryhtyä toimeen. Hän kasaa kaikki eriväriset putkensa ja asettelee ne kauniiseen kasaan. Hitsaa vähän sieltä ja tuolta. Yhdistää tuon ja tämän. Kirjoittaa pari lausetta: Kritiikkiä, kritiikkiä se on. Paheksunta sana mahdoton. (Paheksuva putkimies alias MaijaV)

Kuusikko on siis muuttunut taikaluvuksi; nyt piirissä on kirjoittajia yhtä monta kuin veljiä Jukolassa tai tähtiä Otavassa. Lisään sinut saman tien Osallistujat-listalle. (Eija)